2 Samuel 22
1 E falou David ao Senhor as palavras deste cântico, no dia em que o Senhor o livrou das mãos de todos os seus inimigos e das mãos de Saul.
Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2 Disse pois: O Senhor é o meu rochedo, e o meu lugar forte, e o meu libertador.
"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3 Deus é o meu rochedo, nele confiarei: o meu escudo, e a força da minha salvação, o meu alto retiro, e o meu refúgio. O meu Salvador, de violência me salvaste.
Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 O Senhor, digno de louvor, invoquei, e de meus inimigos fiquei livre.
'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Porque me cercaram as ondas de morte: as torrentes de Belial me assombraram.
Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
7 Estando em angústia, invoquei ao Senhor, e a meu Deus clamei: do seu templo ouviu ele a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Então se abalou e tremeu a terra, os fundamentos dos céus se moveram e abalaram, porque ele se irou.
Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Subiu o fumo de seus narizes, e da sua boca um fogo devorador: carvões se incenderam dele.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 E abaixou os céus, e desceu: e uma escuridão havia debaixo de seus pés.
Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 E subiu sobre um cherubim, e voou: e foi visto sobre as asas do vento.
Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 E por tendas pôs as trevas ao redor de si: ajuntamento de águas, nuvens dos céus.
Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Pelo resplendor da sua presença brasas de fogo se accendem.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Trovejou desde os céus o Senhor: e o altíssimo fez soar a sua voz.
Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 E disparou flechas, e os dissipou: raios e os perturbou.
Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 E apareceram as profundezas do mar, os fundamentos do mundo se descobriram: pela repreensão do Senhor, pelo sopro do vento dos seus narizes.
Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Desde o alto enviou, e me tomou: tirou-me das muitas águas.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Livrou-me do meu possante inimigo, e daqueles que me tinham ódio, porque eram mais fortes do que eu.
Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 Encontraram-me no dia da minha calamidade: porém o Senhor se fez o meu esteio.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 E tirou-me à largura, e arrebatou-me dali; porque tinha prazer em mim.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Recompensou-me o Senhor conforme à minha justiça: conforme à pureza de minhas mãos me retribuiu.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Porque guardei os caminhos do Senhor: e não me apartei impiamente do meu Deus.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Porque todos os seus juízos estavam diante de mim: e de seus estatutos me não desviei.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Porém fui sincero perante ele: e guardei-me da minha iniquidade.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 E me retribuiu o Senhor conforme à minha justiça, conforme à minha pureza diante dos seus olhos.
Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Com o benigno te mostras benigno: com o varão sincero te mostras sincero.
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 Com o puro te mostras puro: mas com o perverso te mostras avesso.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 E o povo aflito livras: mas teus olhos são contra os altivos, e tu os abaterás.
Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Porque tu, Senhor, és a minha candeia: e o Senhor esclarece as minhas trevas.
Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Porque contigo passo pelo meio dum esquadrão: pelo meu Deus salto um muro.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 O caminho de Deus é perfeito, e a palavra do Senhor refinada; e é o escudo de todos os que nele confiam.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Porque, quem é Deus, senão o Senhor? e quem é rochedo, senão o nosso Deus?
Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 Deus é a minha fortaleza e a minha força, e ele perfeitamente desembaraça o meu caminho.
se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 Faz ele os meus pés como os das cervas, e me põe sobre as minhas alturas.
tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 Instrui as minhas mãos para a peleja, de maneira que um arco de cobre se quebra pelos meus braços.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Também me deste o escudo da tua salvação, e pela tua brandura me vieste a engrandecer.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Alargaste os meus passos debaixo de mim, e não vacilaram os meus artelhos.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Persegui os meus inimigos, e os derrotei, e nunca me tornei até que os consumisse.
Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 E os consumi, e os atravessei, de modo que nunca mais se levantaram, mas cairam debaixo dos meus pés.
Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Porque me cingiste de força para a peleja, fizeste abater-se debaixo de mim os que se levantaram contra mim.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 E deste-me o pescoço de meus inimigos, daqueles que me tinham ódio, e os destruí.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 Olharam, porém não houve libertador: sim, para o Senhor, porém não lhes respondeu.
He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Então os moí como o pó da terra; como a lama das ruas os trilhei e dissipei.
Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Também me livraste das contendas do meu povo; guardaste-me para cabeça das nações; o povo que não conhecia me servirá.
Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Os filhos de estranhos se me sujeitaram; ouvindo a minha voz, me obedeceram.
Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Os filhos de estranhos descairam; e, cingindo-se, sairam dos seus encerramentos.
Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Vive o Senhor, e bendito seja o meu rochedo; e exaltado seja Deus, a rocha da minha salvação:
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 O Deus que me dá inteira vingança, e sujeita os povos debaixo de mim.
Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 E o que me tira dentre os meus inimigos: e tu me exaltas sobre os que contra mim se levantam; do homem violento me livras.
sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Por isso, ó Senhor, te louvarei entre as gentes, e entoarei louvores ao teu nome.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51 Ele é a torre das salvações do seu rei, e usa de benignidade com o seu ungido, com David, e com a sua semente para sempre.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
