2 Samuel 22
1 E falou David ao Senhor as palavras deste cântico, no dia em que o Senhor o livrou das mãos de todos os seus inimigos e das mãos de Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Disse pois: O Senhor é o meu rochedo, e o meu lugar forte, e o meu libertador.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Deus é o meu rochedo, nele confiarei: o meu escudo, e a força da minha salvação, o meu alto retiro, e o meu refúgio. O meu Salvador, de violência me salvaste.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 O Senhor, digno de louvor, invoquei, e de meus inimigos fiquei livre.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Porque me cercaram as ondas de morte: as torrentes de Belial me assombraram.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Estando em angústia, invoquei ao Senhor, e a meu Deus clamei: do seu templo ouviu ele a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Então se abalou e tremeu a terra, os fundamentos dos céus se moveram e abalaram, porque ele se irou.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Subiu o fumo de seus narizes, e da sua boca um fogo devorador: carvões se incenderam dele.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 E abaixou os céus, e desceu: e uma escuridão havia debaixo de seus pés.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 E subiu sobre um cherubim, e voou: e foi visto sobre as asas do vento.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 E por tendas pôs as trevas ao redor de si: ajuntamento de águas, nuvens dos céus.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Pelo resplendor da sua presença brasas de fogo se accendem.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Trovejou desde os céus o Senhor: e o altíssimo fez soar a sua voz.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 E disparou flechas, e os dissipou: raios e os perturbou.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 E apareceram as profundezas do mar, os fundamentos do mundo se descobriram: pela repreensão do Senhor, pelo sopro do vento dos seus narizes.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Desde o alto enviou, e me tomou: tirou-me das muitas águas.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Livrou-me do meu possante inimigo, e daqueles que me tinham ódio, porque eram mais fortes do que eu.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Encontraram-me no dia da minha calamidade: porém o Senhor se fez o meu esteio.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 E tirou-me à largura, e arrebatou-me dali; porque tinha prazer em mim.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Recompensou-me o Senhor conforme à minha justiça: conforme à pureza de minhas mãos me retribuiu.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Porque guardei os caminhos do Senhor: e não me apartei impiamente do meu Deus.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Porque todos os seus juízos estavam diante de mim: e de seus estatutos me não desviei.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Porém fui sincero perante ele: e guardei-me da minha iniquidade.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 E me retribuiu o Senhor conforme à minha justiça, conforme à minha pureza diante dos seus olhos.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Com o benigno te mostras benigno: com o varão sincero te mostras sincero.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Com o puro te mostras puro: mas com o perverso te mostras avesso.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 E o povo aflito livras: mas teus olhos são contra os altivos, e tu os abaterás.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Porque tu, Senhor, és a minha candeia: e o Senhor esclarece as minhas trevas.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Porque contigo passo pelo meio dum esquadrão: pelo meu Deus salto um muro.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 O caminho de Deus é perfeito, e a palavra do Senhor refinada; e é o escudo de todos os que nele confiam.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Porque, quem é Deus, senão o Senhor? e quem é rochedo, senão o nosso Deus?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Deus é a minha fortaleza e a minha força, e ele perfeitamente desembaraça o meu caminho.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Faz ele os meus pés como os das cervas, e me põe sobre as minhas alturas.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Instrui as minhas mãos para a peleja, de maneira que um arco de cobre se quebra pelos meus braços.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Também me deste o escudo da tua salvação, e pela tua brandura me vieste a engrandecer.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Alargaste os meus passos debaixo de mim, e não vacilaram os meus artelhos.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Persegui os meus inimigos, e os derrotei, e nunca me tornei até que os consumisse.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 E os consumi, e os atravessei, de modo que nunca mais se levantaram, mas cairam debaixo dos meus pés.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Porque me cingiste de força para a peleja, fizeste abater-se debaixo de mim os que se levantaram contra mim.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 E deste-me o pescoço de meus inimigos, daqueles que me tinham ódio, e os destruí.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Olharam, porém não houve libertador: sim, para o Senhor, porém não lhes respondeu.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Então os moí como o pó da terra; como a lama das ruas os trilhei e dissipei.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Também me livraste das contendas do meu povo; guardaste-me para cabeça das nações; o povo que não conhecia me servirá.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Os filhos de estranhos se me sujeitaram; ouvindo a minha voz, me obedeceram.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Os filhos de estranhos descairam; e, cingindo-se, sairam dos seus encerramentos.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Vive o Senhor, e bendito seja o meu rochedo; e exaltado seja Deus, a rocha da minha salvação:
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 O Deus que me dá inteira vingança, e sujeita os povos debaixo de mim.
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 E o que me tira dentre os meus inimigos: e tu me exaltas sobre os que contra mim se levantam; do homem violento me livras.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Por isso, ó Senhor, te louvarei entre as gentes, e entoarei louvores ao teu nome.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Ele é a torre das salvações do seu rei, e usa de benignidade com o seu ungido, com David, e com a sua semente para sempre.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
