Salmos 78
1 Escutae a minha lei, povo meu: inclinae os vossos ouvidos ás palavras da minha bocca.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Abrirei a minha bocca n'uma parabola; fallarei enigmas da antiguidade.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 As quaes temos ouvido e sabido, e nossos paes nol-as teem contado.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Não as encobriremos aos seus filhos, mostrando á geração futura os louvores do Senhor, assim como a sua força e as maravilhas que fez.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Porque elle estabeleceu um testemunho em Jacob, e poz uma lei em Israel, a qual deu aos nossos paes para que a fizessem conhecer a seus filhos.
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 Para que a geração vindoura a soubesse, os filhos que nascessem, os quaes se levantassem e a contassem a seus filhos.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Para que pozessem em Deus a sua esperança, e se não esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 E não fossem como seus paes, geração contumaz e rebelde, geração que não regeu o seu coração, e cujo espirito não foi fiel com Deus
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Os filhos de Ephraim, armados e trazendo arcos, viraram costas no dia da peleja.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Não guardaram o concerto de Deus, e recusaram andar na sua lei.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 E esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Maravilhas que elle fez á vista de seus paes na terra do Egypto, no campo de Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Dividiu o mar, e os fez passar por elle; fez com que as aguas parassem como n'um montão.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 De dia os guiou por uma nuvem, e toda a noite por uma luz de fogo.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Fendeu as penhas no deserto; e deu-lhes de beber como de grandes abysmos.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Fez sair fontes da rocha, e fez correr as aguas como rios.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 E ainda proseguiram em peccar contra elle, provocando ao Altissimo na solidão.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo carne para o seu appetite.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 E fallaram contra Deus, e disseram: Acaso pode Deus preparar-nos uma mesa no deserto?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Eis que feriu a penha, e aguas correram d'ella; rebentaram ribeiros em abundancia: poderá tambem dar-nos pão, ou preparar carne para o seu povo?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Pelo que o Senhor os ouviu, e se indignou: e accendeu um fogo contra Jacob, e furor tambem subiu contra Israel;
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Porquanto não creram em Deus, nem confiaram na sua salvação:
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Ainda que mandara ás altas nuvens, e abriu as portas dos céus,
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 E chovera sobre elles o manná para comerem, e lhes dera do trigo do céu.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 O homem comeu o pão dos anjos; elle lhes mandou comida a fartar.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Fez ventar o vento do oriente nos céus, e o trouxe do sul com a sua força.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 E choveu sobre elles carne como pó, e aves d'azas como a areia do mar.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 E as fez cair no meio do seu arraial, ao redor de suas habitações.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Então comeram e se fartaram bem; pois lhes cumpriu o seu desejo.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 Não refreiaram o seu appetite. Ainda lhes estava a comida na bocca,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Quando a ira de Deus desceu sobre elles, e matou os mais gordos d'elles, e feriu os escolhidos d'Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Com tudo isto ainda peccaram, e não deram credito ás suas maravilhas.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Pelo que consumiu os seus dias na vaidade e os seus annos na angustia.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Quando os matava, então o procuravam; e voltavam, e de madrugada buscavam a Deus.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 E se lembravam de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altissimo o seu Redemptor.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Todavia lisongeavam-n'o com a bocca, e com a lingua lhe mentiam.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 Porque o seu coração não era recto para com elle, nem foram fieis no seu concerto.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Porém elle, que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade: e não os destruiu, antes muitas vezes desviou d'elles o seu furor, e não despertou toda a sua ira
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Porque se lembrou de que eram de carne, vento que vae e não torna.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Quantas vezes o provocaram no deserto, e o molestaram na solidão!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Voltaram atraz, e tentaram a Deus; e limitaram o Sancto d'Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Não se lembraram da sua mão, nem do dia em que os livrou do adversario:
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Como obrou os seus signaes no Egypto, e as suas maravilhas no campo de Zoan;
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 E converteu os seus rios em sangue, e as suas correntes, para que não podessem beber.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Enviou entre elles enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruiram.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 Deu tambem ao pulgão a sua novidade, e o seu trabalho aos gafanhotos.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sycomoros com pedrisco.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Tambem entregou o seu gado á saraiva, e os seus rebanhos ás brazas ardentes.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Lançou sobre elles o ardor da sua ira, furor, indignação, e angustia, mandando maus anjos contra elles.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Preparou caminho á sua ira; não retirou as suas almas da morte, mas entregou á pestilencia as suas vidas.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 E feriu a todo o primogenito no Egypto, primicias da sua força nas tendas de Cão.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Mas fez com que o seu povo saisse como ovelhas, e os guiou pelo deserto como um rebanho.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 E os guiou com segurança, que não temeram; mas o mar cobriu os seus inimigos.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 E o trouxe até ao termo do seu sanctuario, até este monte que a sua dextra adquiriu.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 E expulsou as nações de diante d'elles, e as partiu em herança por linha, e fez habitar em suas tendas as tribus d'Israel.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Comtudo tentaram e provocaram o Deus altissimo, e não guardaram os seus testemunhos.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Mas retiraram-se para traz, e portaram-se infielmente como seus paes: viraram-se como um arco enganoso.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 Pois o provocaram á ira com os seus altos, e moveram o seu zelo com as suas imagens de esculptura.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Deus ouviu isto e se indignou; e aborreceu a Israel em grande maneira.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Pelo que desamparou o tabernaculo em Silo, a tenda que estabeleceu entre os homens.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 E deu a sua força ao captiveiro; e a sua gloria á mão do inimigo.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 E entregou o seu povo á espada; e se enfureceu contra a sua herança.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 O fogo consumiu os seus mancebos, e as suas donzellas não foram dadas em casamento.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Os seus sacerdotes cairam á espada, e as suas viuvas não fizeram lamentação.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Então o Senhor despertou, como quem acaba de dormir, como um valente que se alegra com o vinho.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 E feriu os seus adversarios por detraz, e pôl-os em perpetuo desprezo.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Além d'isto, recusou o tabernaculo de José, e não elegeu a tribu d'Ephraim.
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Antes elegeu a tribu de Judah; o monte de Sião, que elle amava.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 E edificou o seu sanctuario como altos palacios, como a terra que fundou para sempre.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Tambem elegeu a David seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas:
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 E o tirou do cuidado das que se achavam prenhes; para apascentar a Jacob, seu povo, e a Israel, sua herança.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Assim os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou pela industria de suas mãos.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
