Salmos 78
1 Escutae a minha lei, povo meu: inclinae os vossos ouvidos ás palavras da minha bocca.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 Abrirei a minha bocca n'uma parabola; fallarei enigmas da antiguidade.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 As quaes temos ouvido e sabido, e nossos paes nol-as teem contado.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Não as encobriremos aos seus filhos, mostrando á geração futura os louvores do Senhor, assim como a sua força e as maravilhas que fez.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Porque elle estabeleceu um testemunho em Jacob, e poz uma lei em Israel, a qual deu aos nossos paes para que a fizessem conhecer a seus filhos.
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Para que a geração vindoura a soubesse, os filhos que nascessem, os quaes se levantassem e a contassem a seus filhos.
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Para que pozessem em Deus a sua esperança, e se não esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos.
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 E não fossem como seus paes, geração contumaz e rebelde, geração que não regeu o seu coração, e cujo espirito não foi fiel com Deus
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Os filhos de Ephraim, armados e trazendo arcos, viraram costas no dia da peleja.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Não guardaram o concerto de Deus, e recusaram andar na sua lei.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 E esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Maravilhas que elle fez á vista de seus paes na terra do Egypto, no campo de Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Dividiu o mar, e os fez passar por elle; fez com que as aguas parassem como n'um montão.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 De dia os guiou por uma nuvem, e toda a noite por uma luz de fogo.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Fendeu as penhas no deserto; e deu-lhes de beber como de grandes abysmos.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Fez sair fontes da rocha, e fez correr as aguas como rios.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 E ainda proseguiram em peccar contra elle, provocando ao Altissimo na solidão.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo carne para o seu appetite.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 E fallaram contra Deus, e disseram: Acaso pode Deus preparar-nos uma mesa no deserto?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Eis que feriu a penha, e aguas correram d'ella; rebentaram ribeiros em abundancia: poderá tambem dar-nos pão, ou preparar carne para o seu povo?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Pelo que o Senhor os ouviu, e se indignou: e accendeu um fogo contra Jacob, e furor tambem subiu contra Israel;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Porquanto não creram em Deus, nem confiaram na sua salvação:
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Ainda que mandara ás altas nuvens, e abriu as portas dos céus,
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 E chovera sobre elles o manná para comerem, e lhes dera do trigo do céu.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 O homem comeu o pão dos anjos; elle lhes mandou comida a fartar.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Fez ventar o vento do oriente nos céus, e o trouxe do sul com a sua força.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 E choveu sobre elles carne como pó, e aves d'azas como a areia do mar.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 E as fez cair no meio do seu arraial, ao redor de suas habitações.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Então comeram e se fartaram bem; pois lhes cumpriu o seu desejo.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Não refreiaram o seu appetite. Ainda lhes estava a comida na bocca,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Quando a ira de Deus desceu sobre elles, e matou os mais gordos d'elles, e feriu os escolhidos d'Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Com tudo isto ainda peccaram, e não deram credito ás suas maravilhas.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Pelo que consumiu os seus dias na vaidade e os seus annos na angustia.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Quando os matava, então o procuravam; e voltavam, e de madrugada buscavam a Deus.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 E se lembravam de que Deus era a sua rocha, e o Deus Altissimo o seu Redemptor.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Todavia lisongeavam-n'o com a bocca, e com a lingua lhe mentiam.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Porque o seu coração não era recto para com elle, nem foram fieis no seu concerto.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Porém elle, que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade: e não os destruiu, antes muitas vezes desviou d'elles o seu furor, e não despertou toda a sua ira
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 Porque se lembrou de que eram de carne, vento que vae e não torna.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Quantas vezes o provocaram no deserto, e o molestaram na solidão!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Voltaram atraz, e tentaram a Deus; e limitaram o Sancto d'Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Não se lembraram da sua mão, nem do dia em que os livrou do adversario:
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Como obrou os seus signaes no Egypto, e as suas maravilhas no campo de Zoan;
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 E converteu os seus rios em sangue, e as suas correntes, para que não podessem beber.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Enviou entre elles enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruiram.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 Deu tambem ao pulgão a sua novidade, e o seu trabalho aos gafanhotos.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sycomoros com pedrisco.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 Tambem entregou o seu gado á saraiva, e os seus rebanhos ás brazas ardentes.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Lançou sobre elles o ardor da sua ira, furor, indignação, e angustia, mandando maus anjos contra elles.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Preparou caminho á sua ira; não retirou as suas almas da morte, mas entregou á pestilencia as suas vidas.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 E feriu a todo o primogenito no Egypto, primicias da sua força nas tendas de Cão.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 Mas fez com que o seu povo saisse como ovelhas, e os guiou pelo deserto como um rebanho.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 E os guiou com segurança, que não temeram; mas o mar cobriu os seus inimigos.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 E o trouxe até ao termo do seu sanctuario, até este monte que a sua dextra adquiriu.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 E expulsou as nações de diante d'elles, e as partiu em herança por linha, e fez habitar em suas tendas as tribus d'Israel.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Comtudo tentaram e provocaram o Deus altissimo, e não guardaram os seus testemunhos.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 Mas retiraram-se para traz, e portaram-se infielmente como seus paes: viraram-se como um arco enganoso.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 Pois o provocaram á ira com os seus altos, e moveram o seu zelo com as suas imagens de esculptura.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Deus ouviu isto e se indignou; e aborreceu a Israel em grande maneira.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Pelo que desamparou o tabernaculo em Silo, a tenda que estabeleceu entre os homens.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 E deu a sua força ao captiveiro; e a sua gloria á mão do inimigo.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 E entregou o seu povo á espada; e se enfureceu contra a sua herança.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 O fogo consumiu os seus mancebos, e as suas donzellas não foram dadas em casamento.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Os seus sacerdotes cairam á espada, e as suas viuvas não fizeram lamentação.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Então o Senhor despertou, como quem acaba de dormir, como um valente que se alegra com o vinho.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 E feriu os seus adversarios por detraz, e pôl-os em perpetuo desprezo.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Além d'isto, recusou o tabernaculo de José, e não elegeu a tribu d'Ephraim.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Antes elegeu a tribu de Judah; o monte de Sião, que elle amava.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 E edificou o seu sanctuario como altos palacios, como a terra que fundou para sempre.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 Tambem elegeu a David seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas:
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 E o tirou do cuidado das que se achavam prenhes; para apascentar a Jacob, seu povo, e a Israel, sua herança.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 Assim os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou pela industria de suas mãos.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
