Salmos 37
1 Não te indignes por causa dos malfeitores, nem tenhas inveja dos que obram a iniquidade.
Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2 Porque cedo serão ceifados como a herva, e murcharão como a verdura.
Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3 Confia no Senhor e faze o bem; habitarás na terra, e verdadeiramente serás alimentado.
Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4 Deleita-te tambem no Senhor, e te concederá os desejos do teu coração.
Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5 Entrega o teu caminho ao Senhor; confia n'elle, e elle o fará.
Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6 E elle fará sobresair a tua justiça como a luz, e o teu juizo como o meio-dia.
Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7 Descança no Senhor, e espera n'elle; não te indignes por causa d'aquelle que prospera em seu caminho, por causa do homem que executa astutos intentos.
Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8 Deixa a ira, e abandona o furor: não te indignes para fazer sómente o mal.
Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9 Porque os malfeitores serão desarreigados; mas aquelles que esperam no Senhor herdarão a terra.
Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10 Pois ainda um pouco, e o impio não existirá; olharás para o seu logar, e não apparecerá.
Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11 Mas os mansos herdarão a terra, e se deleitarão na abundancia de paz.
Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12 O impio maquina contra o justo, e contra elle range os dentes.
Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13 O Senhor se rirá d'elle, pois vê que vem chegando o seu dia.
Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Os impios puxaram da espada e entesaram o arco, para derribarem o pobre e necessitado, e para matarem os de recta conversação.
Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15 Porém a sua espada lhes entrará no coração, e os seus arcos se quebrarão.
Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16 Vale mais o pouco que tem o justo, do que as riquezas de muitos impios.
Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17 Pois os braços dos impios se quebrarão, mas o Senhor sustem os justos.
Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18 O Senhor conhece os dias dos rectos, e a sua herança permanecerá para sempre.
Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19 Não serão envergonhados nos dias maus, e nos dias de fome se fartarão.
Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20 Mas os impios perecerão, e os inimigos do Senhor serão como a gordura dos cordeiros; desapparecerão, e em fumo se desfarão.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21 O impio toma emprestado, e não paga; mas o justo se compadece, e dá.
Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22 Porque aquelles que elle abençoa herdarão a terra, e aquelles que forem por elle amaldiçoados serão desarreigados.
Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23 Os passos de um homem bom são confirmados pelo Senhor, e deleita-se no seu caminho.
Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24 Ainda que caia, não ficará prostrado, pois o Senhor o sustem com a sua mão.
Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25 Fui moço, e agora sou velho; mas nunca vi desamparado o justo, nem a sua semente a mendigar o pão.
Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
26 Compadece-se sempre, e empresta, e a sua semente é abençoada.
Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27 Aparta-te do mal e faze o bem; e habita para sempre.
Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
28 Porque o Senhor ama o juizo e não desampara os seus sanctos; elles são preservados para sempre; mas a semente dos impios será desarreigada.
Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29 Os justos herdarão a terra e habitarão n'ella para sempre.
Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30 A bocca do justo falla a sabedoria: a sua lingua falla do juizo.
Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31 A lei do seu Deus está em seu coração; os seus passos não resvallarão.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
32 O impio espreita ao justo, e procura matal-o.
Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33 O Senhor não o deixará em suas mãos, nem o condemnará quando fôr julgado.
Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34 Espera no Senhor, e guarda o seu caminho, e te exaltará para herdares a terra: tu o verás quando os impios forem desarreigados.
Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35 Vi o impio com grande poder espalhar-se como a arvore verde na terra natal.
Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36 Mas passou e já não apparece: procurei-o, mas não se poude encontrar.
Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37 Nota o homem sincero, e considera o recto, porque o fim d'esse homem é a paz.
Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38 Emquanto aos transgressores serão á uma destruidos, e as reliquias dos impios serão destruidas.
Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39 Mas a salvação dos justos vem do Senhor; elle é a sua fortaleza no tempo da angustia.
Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40 E o Senhor os ajudará e os livrará; elle os livrará dos impios e os salvará, porquanto confiam n'elle.
Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
