Salmos 2

1 Porque se amotinam as gentes, e os povos imaginam a vaidade?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Os reis da terra se levantam, e os principes consultam juntamente contra o Senhor e contra o seu ungido, dizendo:

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 Rompamos as suas ataduras, e sacudamos de nós as suas cordas.

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Aquelle que habita nos céus se rirá: o Senhor zombará d'elles.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Então lhes fallará na sua ira, e no seu furor os turbará.

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 Eu porém ungi o meu Rei sobre o meu sancto monte de Sião.

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Recitarei o decreto: o Senhor me disse: Tu és meu Filho, eu hoje te gerei.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Pede-me, e eu te darei as nações por herança, e os fins da terra por tua possessão.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Tu os esmigalharás com uma vara de ferro; tu os despedaçarás como a um vaso de oleiro.

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Agora pois, ó reis, sêde prudentes; deixae-vos instruir, juizes da terra.

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 Servi ao Senhor com temor, e alegrae-vos com tremor.

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Beijae ao Filho, para que se não ire, e pereçaes no caminho, quando em breve se accender a sua ira: bemaventurados todos aquelles que n'elle confiam.

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.