Salmos 132
1 Lembra-te, Senhor, de David, e de todas as suas afflicções.
Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
2 Como jurou ao Senhor, e fez votos ao poderoso de Jacob, dizendo:
Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
3 Certamente que não entrarei na tenda de minha casa, nem subirei ao leito da minha cama.
En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
4 Não darei somno aos meus olhos, nem adormecimento ás minhas pestanas,
En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
5 Emquanto não achar logar para o Senhor, uma morada para o Poderoso de Jacob.
Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
6 Eis que ouvimos fallar d'ella em Ephrata, e a achámos no campo do bosque.
Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
7 Entraremos nos seus tabernaculos: prostrar-nos-hemos ante o escabello de seus pés.
Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
8 Levanta-te, Senhor, no teu repouso, tu e a arca da tua força.
Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
9 Vistam-se os teus sacerdotes de justiça, e alegrem-se os teus sanctos.
Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
10 Por amor de David, teu servo, não faças virar o rosto do teu ungido.
Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
11 O Senhor jurou na verdade a David: não se apartará d'ella: Do fructo do teu ventre porei sobre o teu throno.
Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
12 Se os teus filhos guardarem o meu concerto, e os meus testemunhos, que eu lhes hei de ensinar, tambem os seus filhos se assentarão perpetuamente no teu throno.
Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
13 Porque o Senhor elegeu a Sião; desejou-a para a sua habitação, dizendo:
Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
14 Este é o meu repouso para sempre: aqui habitarei, pois o desejei.
Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
15 Abençoarei abundantemente o seu mantimento; fartarei de pão os seus necessitados.
Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
16 Vestirei os seus sacerdotes de salvação, e os seus sanctos saltarão de prazer.
Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
17 Ali farei brotar a força de David: preparei uma lampada para o meu ungido.
Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
18 Vestirei os seus inimigos de confusão; mas sobre elle florescerá a sua corôa.
Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
