Provérbios 17
1 Melhor é um bocado secco, e com elle a tranquillidade, do que a casa cheia de victimas, com contenda.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 O servo prudente dominará sobre o filho que faz envergonhar; e entre os irmãos repartirá a herança.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 O crisol é para a prata, e o forno para o oiro; mas o Senhor prova os corações.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 O malfazejo attenta para o labio iniquo: o mentiroso inclina os ouvidos á lingua maligna.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 O que escarnece do pobre insulta ao que o creou: o que se alegra da calamidade não ficará innocente.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Corôa dos velhos são os filhos dos filhos; e a gloria dos filhos são seus paes.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Não convem ao tolo o labio excellente: quanto menos ao principe o labio mentiroso.
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Pedra preciosa é o presente aos olhos dos que o recebem; para onde quer que se volver, servirá de proveito.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 O que encobre a transgressão busca a amizade, mas o que renova a coisa, separa os maiores amigos.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Mais profundamente entra a reprehensão no prudente, do que cem açoites no tolo.
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Na verdade o rebelde não busca senão o mal, mas mensageiro cruel se enviará contra elle.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Encontre-se com o homem a ursa roubada dos filhos; mas não o louco na sua estulticia.
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Quanto áquelle que torna mal por bem, não se apartará o mal da sua casa.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Como o que solta as aguas, é o principio da contenda, pelo que, antes que sejas envolto, deixa a porfia.
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 O que justifica ao impio, e condemna ao justo, ambos são abominaveis ao Senhor, tanto um como o outro.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 De que serviria o preço na mão do tolo para comprar a sabedoria, visto que não tem entendimento?
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 Em todo o tempo ama o amigo; e para a angustia nasce o irmão.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 O homem falto d'entendimento dá a mão, ficando por fiador diante do seu companheiro.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 O que ama a contenda ama a transgressão; o que alça a sua porta busca a ruina.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 O perverso de coração nunca achará o bem; e o que tem a lingua dobre virá a cair no mal
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 O que gera a um tolo para a sua tristeza o faz; e o pae do insensato não se alegrará.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 O coração alegre serve de bom remedio, mas o espirito abatido virá a seccar os ossos.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 O impio tomará o presente do seio, para perverter as veredas da justiça.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 No rosto do entendido se vê a sabedoria, porém os olhos do louco estão nas extremidades da terra.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 O filho insensato é tristeza para seu pae, e amargura para a que o pariu.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Não é bom tambem pôr pena ao justo, nem que firam os principes ao que obra justamente.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Retem as suas palavras o que possue o conhecimento, e o homem d'entendimento é de precioso espirito.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Até o tolo, quando se cala, será reputado por sabio; e o que cerrar os seus labios por entendido.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
