Provérbios 14
1 Toda a mulher sabia edifica a sua casa: mas a tola a derriba com as suas mãos.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 O que anda na sua sinceridade teme ao Senhor, mas o que se desvia de seus caminhos o despreza.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Na bocca do tolo está a vara da soberba, mas os labios dos sabios os conservam.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Não havendo bois, a mangedoura está limpa, mas pela força do boi ha abundancia de colheitas.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 A testemunha verdadeira não mentirá, mas a testemunha falsa se desboca em mentiras.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 O escarnecedor busca sabedoria, e nenhuma acha, mas para o prudente o conhecimento é facil.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Vae-te de diante do homem insensato, porque n'elle não divisarás os labios do conhecimento.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 A sabedoria do prudente é entender o seu caminho, mas a estulticia dos tolos é engano.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Os loucos zombam do peccado, mas entre os rectos ha benevolencia.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 O coração conhece a sua propria amargura, e o estranho não se entremetterá na sua alegria.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 A casa dos impios se desfará, mas a tenda dos rectos florescerá.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Ha caminho que ao homem parece direito, mas o fim d'elle são os caminhos da morte.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Até no riso terá dôr o coração, e o fim da alegria é tristeza.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Dos seus caminhos se fartará o que declina no coração, mas o homem bom se fartará de si mesmo.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 O simples dá credito a cada palavra, mas o prudente attenta para os seus passos.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 O sabio teme, e desvia-se do mal, mas o tolo se encoleriza, e dá-se por seguro.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 O que presto se indigna, fará doidices, e o homem de más imaginações será aborrecido.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Os simplices herdarão a estulticia, mas os prudentes se coroarão de conhecimento.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Os máus se inclinaram diante dos bons, e os impios diante das portas do justo.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 O pobre é aborrecido até do companheiro, porém os amigos dos ricos são muitos.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 O que despreza ao seu companheiro pecca, mas o que se compadece dos humildes é bemaventurado.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Porventura não erram os que obram o mal? mas beneficencia e fidelidade serão para os que obram o bem.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 Em todo o trabalho proveito ha, mas a palavra dos labios só encaminha á pobreza.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 A corôa dos sabios é a sua riqueza, a estulticia dos tolos é só estulticia.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 A testemunha verdadeira livra as almas, mas o que se desboca em mentiras é enganador.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 No temor do Senhor ha firme confiança, e elle será um refugio para seus filhos.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 O temor do Senhor é uma fonte de vida, para se desviarem dos laços da morte.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 Na multidão do povo está a magnificencia do rei, mas na falta do povo a perturbação do principe.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 O longanimo é grande em entendimento, mas o que é de espirito impaciente assignala a sua loucura.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 O coração com saude é a vida da carne, mas a inveja é a podridão dos ossos.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 O que opprime ao pobre insulta áquelle que o creou, mas o que se compadece do necessitado o honra.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Pela sua malicia será lançado fóra o impio, mas o justo até na sua morte tem confiança.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 No coração do prudente repousa a sabedoria, mas o que ha no interior dos tolos se conhece.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 A justiça exalta ao povo, mas o peccado é o opprobrio das nações.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 O Rei tem seu contentamento no servo prudente, mas sobre o que envergonha cairá o seu furor.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
