Provérbios 1
1 Proverbios de Salomão, filho de David, rei d'Israel;
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Para se conhecer a sabedoria e a instrucção; para se entenderem as palavras da prudencia;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Para se receber a instrucção do entendimento, a justiça, o juizo, e a equidade;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Para dar aos simplice prudencia, e aos moços conhecimento e bom siso;
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Para o sabio ouvir e crescer em doutrina, e o entendido adquirir sabios conselhos;
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Para entender proverbios e a sua declaração: como tambem as palavras dos sabios, e as suas adivinhações.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 O temor do Senhor é o principio da sciencia: os loucos desprezam a sabedoria e a instrucção.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Filho meu, ouve a instrucção de teu pae, e não deixes a doutrina de tua mãe.
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Porque diadema de graça serão para a tua cabeça, e colares para o teu pescoço.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Filho meu, se os peccadores te attrahirem com afagos, não consintas.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Se disserem: Vem comnosco; espiemos o sangue; espreitemos o innocente sem razão;
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Acharemos toda a sorte de fazenda preciosa; encheremos as nossas casas de despojos;
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Lança a tua sorte entre nós; teremos todos uma só bolsa.
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Filho meu, não te ponhas a caminho com elles: desvia o pé das suas veredas;
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Porque os seus pés correm para o mal, e se apressam a derramar sangue.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Na verdade debalde se estende a rede perante os olhos de toda a sorte d'aves.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 E estes armam ciladas contra o seu proprio sangue; e as suas proprias vidas espreitam.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Assim são as veredas de todo aquelle que usa d'avareza: ella prenderá a alma de seus amos.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 A suprema sabedoria altamente clama de fóra: pelas ruas levanta a sua voz.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Nas encruzilhadas, em que ha tumultos, clama: ás entradas das portas, na cidade profere as suas palavras.
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Até quando, ó simplices, amareis a simplicidade? e vós, escarnecedores, desejareis o escarneo? e vós, loucos, aborrecereis o conhecimento?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Tornae-vos á minha reprehensão: eis que abundantemente vos derramarei de meu espirito e vos farei saber as minhas palavras.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Porquanto clamei, e vós recusastes; estendi a minha mão, e não houve quem désse attenção;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Mas rejeitastes todo o meu conselho, e não quizestes a minha reprehensão.
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Tambem eu me rirei na vossa perdição, e zombarei, vindo o vosso temor;
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 Vindo como a assolação o vosso temor, e vindo a vossa perdição como uma tormenta, sobrevindo-vos aperto e angustia.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Então a mim clamarão, porém eu não responderei; de madrugada me buscarão, porém não me acharão.
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Porquanto aborreceram o conhecimento; e não elegeram o temor do Senhor;
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 Não consentiram ao meu conselho e desprezaram toda a minha reprehensão.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Assim que comerão do fructo do seu caminho, e fartar-se-hão dos seus proprios conselhos.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Porque o desvio dos simplices os matará, e a prosperidade dos loucos os destruirá.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Porém o que me der ouvidos habitará seguramente, e estará descançado do temor do mal
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
