Jó 9
1 Então Job respondeu, e disse:
Job vastasi ja sanoi:
2 Na verdade sei que assim é; porque como se justificaria o homem para com Deus?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 Se quizer contender com elle, nem a uma de mil coisas lhe poderá responder.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 Elle é sábio de coração, e forte de forças: quem se endureceu contra elle, e teve paz?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Elle é o que transporta as montanhas, sem que o sintam, e o que as transtorna no seu furor.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 O que remove a terra do seu logar, e as suas columnas estremecem.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 O que falla ao sol, e não sae, e sella as estrellas.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 O que só estende os céus, e anda sobre os altos do mar.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 O que faz a Ursa, o Orion, e o Setestrello, e as recamaras do sul.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 O que faz coisas grandes, que se não podem esquadrinhar: e maravilhas taes que se não podem contar.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Eis que passa por diante de mim, e não o vejo: e torna a passar perante mim, e não o sinto.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Eis que arrebata; quem lh'o fará restituir? quem lhe dirá: Que é o que fazes?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 Deus não revogará a sua ira: debaixo d'elle se encurvam os auxiliadores soberbos.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 Quanto menos lhe responderia eu! ou escolheria diante d'elle as minhas palavras!
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 A quem, ainda que eu fosse justo, lhe não responderia: antes ao meu Juiz pediria misericordia.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 Ainda que chamasse, e elle me respondesse, nem por isso creria que désse ouvidos á minha voz.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 Porque me quebranta com uma tempestade, e multiplica as minhas chagas sem causa.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 Nem me concede o respirar, antes me farta d'amarguras.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 Quanto ás forças, eis que elle é o forte: e, quanto ao juizo, quem me citará com elle?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 Se eu me justificar, a minha bocca me condemnará: se fôr recto, então me declarará por perverso.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 Se fôr recto, não estimo a minha alma: deprezo a minha vida.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 A coisa é esta; por isso eu digo que elle consome ao recto e ao impio.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Matando o açoite de repente, então se ri da prova dos innocentes.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 A terra se entrega na mão do impio; elle cobre o rosto dos juizes: se não é elle, quem é logo?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 E os meus dias são mais velozes do que um correio: fugiram, e nunca viram o bem.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 Passam como navios veleiros: como aguia que se lança á comida.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Se eu disser: Me esquecerei da minha queixa, e mudarei o meu rosto, e tomarei alento;
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 Receio todas as minhas dôres, porque bem sei que me não terás por innocente.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 E, sendo eu impio, por que trabalharei em vão?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 Ainda que me lave com agua de neve, e purifique as minhas mãos com sabão,
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Ainda me submergirás no fosso, e os meus proprios vestidos me abominarão.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 Porque elle não é homem, como eu, a quem eu responda, vindo juntamente a juizo.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Não ha entre nós arbitro que ponha a mão sobre nós ambos.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Tire elle a sua vara de cima de mim, e não me amedronte o seu terror.
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 Então fallarei, e não o temerei; porque assim não estou comigo.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
