Jó 9
1 Então Job respondeu, e disse:
Job vastasi ja sanoi:
2 Na verdade sei que assim é; porque como se justificaria o homem para com Deus?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Se quizer contender com elle, nem a uma de mil coisas lhe poderá responder.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Elle é sábio de coração, e forte de forças: quem se endureceu contra elle, e teve paz?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Elle é o que transporta as montanhas, sem que o sintam, e o que as transtorna no seu furor.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 O que remove a terra do seu logar, e as suas columnas estremecem.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 O que falla ao sol, e não sae, e sella as estrellas.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 O que só estende os céus, e anda sobre os altos do mar.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 O que faz a Ursa, o Orion, e o Setestrello, e as recamaras do sul.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 O que faz coisas grandes, que se não podem esquadrinhar: e maravilhas taes que se não podem contar.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Eis que passa por diante de mim, e não o vejo: e torna a passar perante mim, e não o sinto.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Eis que arrebata; quem lh'o fará restituir? quem lhe dirá: Que é o que fazes?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Deus não revogará a sua ira: debaixo d'elle se encurvam os auxiliadores soberbos.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Quanto menos lhe responderia eu! ou escolheria diante d'elle as minhas palavras!
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 A quem, ainda que eu fosse justo, lhe não responderia: antes ao meu Juiz pediria misericordia.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Ainda que chamasse, e elle me respondesse, nem por isso creria que désse ouvidos á minha voz.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Porque me quebranta com uma tempestade, e multiplica as minhas chagas sem causa.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Nem me concede o respirar, antes me farta d'amarguras.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Quanto ás forças, eis que elle é o forte: e, quanto ao juizo, quem me citará com elle?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Se eu me justificar, a minha bocca me condemnará: se fôr recto, então me declarará por perverso.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Se fôr recto, não estimo a minha alma: deprezo a minha vida.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 A coisa é esta; por isso eu digo que elle consome ao recto e ao impio.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Matando o açoite de repente, então se ri da prova dos innocentes.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 A terra se entrega na mão do impio; elle cobre o rosto dos juizes: se não é elle, quem é logo?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 E os meus dias são mais velozes do que um correio: fugiram, e nunca viram o bem.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Passam como navios veleiros: como aguia que se lança á comida.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Se eu disser: Me esquecerei da minha queixa, e mudarei o meu rosto, e tomarei alento;
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Receio todas as minhas dôres, porque bem sei que me não terás por innocente.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 E, sendo eu impio, por que trabalharei em vão?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Ainda que me lave com agua de neve, e purifique as minhas mãos com sabão,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Ainda me submergirás no fosso, e os meus proprios vestidos me abominarão.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Porque elle não é homem, como eu, a quem eu responda, vindo juntamente a juizo.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Não ha entre nós arbitro que ponha a mão sobre nós ambos.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Tire elle a sua vara de cima de mim, e não me amedronte o seu terror.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Então fallarei, e não o temerei; porque assim não estou comigo.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
