Jó 4
1 Então respondeu Eliphaz o temanita, e disse:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Se intentarmos fallar-te, enfadar-te-has? mas quem poderia conter as palavras?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Eis que ensinaste a muitos, e esforçaste as mãos fracas.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 As tuas palavras levantaram os que tropeçavam e os joelhos desfallecentes fortificaste.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Mas agora a ti te vem, e te enfadas: e, tocando-te a ti, te perturbas.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Porventura não era o teu temor de Deus a tua confiança, e a tua esperança a sinceridade dos teus caminhos?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Lembra-te agora qual é o innocente que jamais perecesse? e onde foram os sinceros destruidos?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Como eu tenho visto, os que lavram iniquidade, e semeam trabalho segam o mesmo.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Com o bafo de Deus perecem; e com o assopro da sua ira se consomem.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 O bramido do leão, e a voz do leão feroz, e os dentes dos leõezinhos se quebrantam.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Perece o leão velho, porque não ha preza; e os filhos da leoa andam esparzidos.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Uma palavra se me disse em segredo; e os meus ouvidos perceberam um sussurro d'ella.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Entre imaginações de visões da noite, quando cae sobre os homens o somno profundo;
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Sobreveiu-me o espanto e o tremor, e todos os meus ossos estremeceram.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Então um espirito passou por diante de mim; fez-me arrepiar os cabellos da minha carne;
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Parou elle, porém não conheci a sua feição; um vulto estava diante dos meus olhos: e, calando-me, ouvi uma voz que dizia:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Seria porventura o homem mais justo do que Deus? seria porventura o varão mais puro do que o seu Creador?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Eis-que nos seus servos não confiaria, e aos seus anjos imputaria loucura:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Quanto menos n'aquelles que habitam em casas de lodo, cujo fundamento está no pó, e são machucados como a traça!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Desde a manhã até á tarde são despedaçados: e eternamente perecem sem que d'isso se faça caso.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Porventura se não passa com elles a sua excellencia? morrem, porém sem sabedoria.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
