Jó 39
1 Sabes tu o tempo em que as cabras montezes parem? ou consideraste as dôres das cervas?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Contarás os mezes que cumprem? ou sabes o tempo do seu parto?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Quando se encurvam, produzem seus filhos, e lançam de si as suas dôres.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Seus filhos enrijam, crescem com o trigo: saem, e nunca mais tornam a ellas.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Quem despediu livre o jumento montez? e quem soltou as prisões ao jumento bravo?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Ao qual dei o ermo por casa, e a terra salgada por suas moradas.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Ri-se do arroido da cidade: não ouve os muitos gritos do exactor.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 O que descobre nos montes é o seu pasto, e anda buscando tudo que está verde.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Ou, querer-te-ha servir o unicornio? ou ficará na tua cavallariça?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Ou amarrarás o unicornio com a sua corda no rego? ou estorroará apoz ti os valles?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Ou confiarás n'elle, por ser grande a sua força? ou deixarás a seu cargo o teu trabalho?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Ou fiarás d'elle que te torne o que semeaste e o recolherá na tua eira?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Vem de ti as alegres azas dos pavões, que teem pennas de cegonha e d'aguia?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 A qual deixa os seus ovos na terra, e os aquenta no pó.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 E se esquece de que algum pé os pise, ou os animaes do campo os calquem.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Endurece-se para com seus filhos, como se não fossem seus: debalde é seu trabalho, porquanto está sem temor.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Porque Deus a privou de sabedoria, e não lhe repartiu entendimento.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 A seu tempo se levanta ao alto: ri-se do cavallo, e do que vae montado n'elle.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Ou darás tu força ao cavallo? ou vestirás o seu pescoço com trovão?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Ou espantal-o-has, como ao gafanhoto? terrivel é o fogoso respirar das suas ventas.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 Escarva a terra, e folga na sua força, e sae ao encontro dos armados.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Ri-se do temor, e não se espanta, e não torna atraz por causa da espada.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Contra elle rangem a aljava, o ferro flammante da lança e do dardo.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Sacudindo-se, e removendo-se, escarva a terra, e não faz caso do som da buzina.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Na furia do som das buzinas diz: Eia! e de longe cheira a guerra, e o trovão dos principes, e o alarido.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Ou vôa o gavião pela tua intelligencia, e estende as suas azas para o sul?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Ou se remonta a aguia ao teu mandado, e põe no alto o seu ninho?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Nas penhas mora e habita: no cume das penhas, e nos logares seguros.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Desde ali descobre a preza: seus olhos a avistam desde longe.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 E seus filhos chupam o sangue, e onde ha mortos ahi está.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
