Jó 32
1 Então aquelles tres homens cessaram de responder a Job; porque era justo aos seus proprios olhos.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 E accendeu-se a ira d'Elihu, filho de Baracheel o buzita, da familia de Ram: contra Job se accendeu a sua ira, porque se justificava a si mesmo, mais do que a Deus.
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 Tambem a sua ira se accendeu contra os seus tres amigos: porque, não achando que responder, todavia condemnavam a Job.
ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Elihu porém esperou que Job fallasse; porquanto tinham mais edade do que elle.
Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Vendo pois Elihu que já não havia resposta na bocca d'aquelles tres homens, a sua ira se accendeu.
Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6 E respondeu Elihu, filho de Baracheel o buzita, e disse: Eu sou de menos edade, e vós sois edosos; receei-me e temi de vos declarar a minha opinião.
Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7 Dizia eu: Fallem os dias, e a multidão doa annos ensine a sabedoria.
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Na verdade, ha um espirito no homem, e a inspiração do Todo-poderoso os faz entendidos.
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 Os grandes não são os sabios, nem os velhos entendem juizo.
Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Pelo que digo: Dae-me ouvidos, e tambem eu declararei a minha opinião.
Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Eis que aguardei as vossas palavras, e dei ouvidos ás vossas considerações, até que buscasseis razões.
Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Attentando pois para vós, eis que nenhum de vós ha que possa convencer a Job, nem que responda ás suas razões:
Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 Para que não digaes: Achamos a sabedoria; Deus o derribou, e não homem algum.
Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Ora elle não dirigiu contra mim palavra alguma, nem lhe responderei com as vossas palavras.
Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 Estão pasmados, não respondem mais, faltam-lhes as palavras.
He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Esperei pois, porém não fallam: porque já pararam, e não respondem mais.
Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Tambem eu responderei pela minha parte: tambem eu declararei a minha opinião.
Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Porque estou cheio de palavras, e aperta-me o espirito do meu ventre.
Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Eis que o meu ventre é como o mosto, sem respiradouro, e virá a arrebentar, como odres novos.
Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Fallarei, e respirarei: abrirei os meus labios, e responderei.
Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 Oxalá eu não faça accepção de pessoas, nem use de sobrenomes com o homem!
En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22 Porque não sei usar de sobrenomes: em breve me levaria o meu Creador.
Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
