Jó 30
1 Porém agora se riem de mim os de menos edade do que eu, cujos paes eu teria desdenhado de pôr com os cães do meu rebanho.
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2 De que tambem me serviria a força das suas mãos? já de velhice se tinham esgotado n'elles.
Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3 De mingua e fome andavam sós, e recolhiam-se para os logares seccos, tenebrosos, assolados e desertos.
puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4 Apanhavam malvas junto aos arbustos, e o seu mantimento eram as raizes dos zimbros.
he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5 Do meio dos homens foram expulsos, e gritavam contra elles, como contra o ladrão:
Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6 Para habitarem nos barrancos dos valles, e nas cavernas da terra e das rochas.
Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7 Bramavam entre os arbustos, e ajuntavam-se debaixo das ortigas.
Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
8 Eram filhos de doidos, e filhos de gente sem nome, e da terra foram expulsos.
nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9 Porém agora sou a sua canção, e lhes sirvo de rifão.
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10 Abominam-me, e fogem para longe de mim, e do meu rosto não reteem o seu escarro.
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11 Porque Deus desatou o meu cordão, e me opprimiu, pelo que sacudiram de si o freio perante o meu rosto.
Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12 Á direita se levantam os moços; empurram os meus pés, e preparam contra mim os seus caminhos de destruição.
Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13 Desbarataram-me o meu caminho: promovem a minha miseria: não teem ajudador.
He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14 Veem contra mim como por uma grande brecha, e revolvem-se entre a assolação.
niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15 Sobrevieram-me pavores; como vento perseguem a minha honra, e como nuvem passou a minha felicidade.
Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16 E agora derrama-se em mim a minha alma: os dias da afflicção se apoderaram de mim.
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17 De noite se me traspassam os meus ossos, e os pulsos das minhas veias não descançam.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18 Pela grandeza da força das dôres se demudou o meu vestido, e elle como o cabeção da minha tunica me cinge.
Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19 Lançou-me na lama, e fiquei similhante ao pó e á cinza.
Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20 Clamo a ti, porém tu não me respondes: estou em pé, porém para mim não attentas.
Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21 Tornaste-te a ser cruel contra mim: com a força da tua mão resistes violentamente.
Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22 Levantas-me sobre o vento, fazes-me cavalgar sobre elle, e derretes-me o ser.
Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23 Porque eu sei que me levarás á morte e á casa do ajuntamento determinado a todos os viventes.
Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24 Porém não estenderá a mão para o montão de terra, se houve clamor n'elles contra mim na sua desventura.
Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25 Porventura, não chorei sobre aquelle que estava afflicto? ou não se angustiou a minha alma pelo necessitado?
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26 Todavia aguardando eu o bem, então me veiu o mal, e esperando eu a luz, veiu a escuridão.
Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27 As minhas entranhas ferveram e não estão quietas: os dias da afflicção me surprehenderam.
Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28 Denegrido ando, porém não do sol, e, levantando-me na congregação, clamo por soccorro.
Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29 Irmão me fiz dos dragões, e companheiro dos abestruzes.
Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30 Ennegreceu-se a minha pelle sobre mim, e os meus ossos estão queimados do calor.
Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31 Pelo que se trocou a minha harmonia em lamentação, e o meu orgão em voz dos que choram.
Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
