Jó 3
1 Depois d'isto abriu Job a sua bocca, e amaldiçoou o seu dia.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 E Job respondeu, e disse:
Job lausui ja sanoi:
3 Pereça o dia em que nasci, e a noite em que se disse: Foi concebido um homem!
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Converta-se aquelle dia em trevas; e Deus de cima não tenha cuidado d'elle, nem resplandeça sobre elle a luz.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Contaminem-n'o as trevas e a sombra de morte; habitem sobre elle nuvens: a escuridão do dia o espante!
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 A escuridão tome aquella noite, e não se goze entre os dias do anno, e não entre no numero dos mezes!
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Ah que solitaria seja aquella noite, e suave musica não entre n'ella!
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Amaldiçoem-n'a aquelles que amaldiçoam o dia, que estão promptos para levantar o seu pranto.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Escureçam-se as estrellas do seu crepusculo; que espere a luz, e não venha: e não veja as pestanas dos olhos da alva!
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Porque não fechou as portas do ventre; nem escondeu dos meus olhos a canceira?
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Porque não morri eu desde a madre? e em saindo do ventre, não expirei?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Porque me receberam os joelhos? e porque os peitos, para que mamasse?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Porque já agora jazera e repousara; dormiria, e então haveria repouso para mim.
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 Com os reis e conselheiros da terra, que se edificavam casas nos logares assolados,
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Ou com os principes que tinham oiro, que enchiam as suas casas de prata,
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Ou como aborto occulto, não existiria: como as creanças que não viram a luz.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Ali os maus cessam de perturbar: e ali repousam os cançados.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Ali os presos juntamente repousam, e não ouvem a voz do exactor:
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Ali está o pequeno e o grande, e o servo fica livre de seu senhor.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Porque se dá luz ao miseravel, e vida aos amargosos d'animo?
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 Que esperam a morte, e não se acha: e cavam em busca d'ella mais do que de thesouros occultos:
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Que d'alegria saltam, e exultam, achando a sepultura:
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Ao homem, cujo caminho é occulto, e a quem Deus o encobriu?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Porque antes do meu pão vem o meu suspiro: e os meus gemidos se derramam como agua.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Porque o temor que temo me veiu: e o que receiava me aconteceu.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Nunca estive descançado, nem soceguei, nem repousei, mas veiu sobre mim a perturbação.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
