Jó 29
1 E proseguiu Job em proferir o seu dito, e disse:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Ah! quem me dera ser como eu fui nos mezes passados! como nos dias em que Deus me guardava!
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 Quando fazia resplandecer a sua candeia sobre a minha cabeça e quando eu pela sua luz caminhava pelas trevas:
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Como era nos dias da minha mocidade, quando o segredo de Deus estava sobre a minha tenda:
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 Quando o Todo-poderoso ainda estava comigo, e os meus meninos em redor de mim.
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 Quando lavava os meus passos na manteiga, e da rocha me corriam ribeiros de azeite:
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 Quando sahia a porta pela cidade, e na praça fazia preparar a minha cadeira:
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 Os moços me viam, e se escondiam, e até os edosos se levantavam e se punham em pé:
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Os principes continham as suas palavras, e punham a mão sobre a sua bocca:
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 A voz dos chefes se escondia: e a sua lingua se pegava ao seu paladar:
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Ouvindo-me algum ouvido, me tinha por bemaventurado: vendo-me algum olho, dava testemunho de mim;
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Porque eu livrava o miseravel, que clamava: como tambem o orfão que não tinha quem o soccoresse.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 A benção do que ia perecendo vinha sobre mim, e eu fazia que jubilasse o coração da viuva.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Vestia-me da justiça: e ella me servia de vestido: como manto e diadema era o meu juizo.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Eu fui o olho do cego, como tambem os pés do coxo:
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Aos necessitados era pae, e as causas de que eu não tinha conhecimento inquiria com diligencia;
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 E quebrava os queixaes do perverso, e dos seus dentes tirava a preza.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 E dizia: No meu ninho expirarei, e multiplicarei os meus dias como a areia.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 A minha raiz se estendia junto ás aguas, e o orvalho fazia assento sobre os meus ramos;
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 A minha honra se renovava em mim, e o meu arco se reforçava na minha mão.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Ouvindo-me esperavam, e em silencio attendiam ao meu conselho.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Acabada a minha palavra, não replicavam, e minhas razões distillavam sobre elles;
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Porque me esperavam, como a chuva; e abriam a sua bocca, como a chuva tardia
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Se me ria para elles, não o criam, e não faziam abater a luz do meu rosto;
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Eu escolhia o seu caminho, assentava-me como chefe, e habitava como rei entre as tropas: como aquelle que consola os que pranteiam.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
