Jó 17
1 O meu espirito se vae corrompendo, os meus dias se vão apagando, e tenho perante mim as sepulturas.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Porventura não estão zombadores comigo? e os meus olhos não passam a noite chorando pelas suas amarguras?
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Promette agora, e dá-me um fiador para comtigo: quem ha que me dê a mão?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 Porque aos seus corações encobriste o entendimento, pelo que não os exaltarás.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 O que lisongeando falla aos amigos tambem os olhos de seus filhos desfallecerão.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 Porém a mim me poz por um proverbio dos povos, de modo que já sou uma abominação perante o rosto de cada um.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 Pelo que já se escureceram de magoa os meus olhos, e já todos os meus membros são como a sombra:
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 Os rectos pasmarão d'isto, e o innocente se levantará contra o hypocrita.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 E o justo seguirá o seu caminho firmemente, e o puro de mãos irá crescendo em força.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 Mas, na verdade, tornae todos vós, e vinde cá; porque sabio nenhum acho entre vós.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 Os meus dias passam, os meus propositos se quebraram, os pensamentos do meu coração.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 Trocaram o dia em noite; a luz está perto do fim, por causa das trevas.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 Á corrupção clamo: Tu és meu pae; e aos bichos: Vós sois minha mãe e minha irmã.
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 Onde pois estaria agora a minha esperança? emquanto á minha esperança, quem a poderá ver
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
