Jó 17
1 O meu espirito se vae corrompendo, os meus dias se vão apagando, e tenho perante mim as sepulturas.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Porventura não estão zombadores comigo? e os meus olhos não passam a noite chorando pelas suas amarguras?
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Promette agora, e dá-me um fiador para comtigo: quem ha que me dê a mão?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Porque aos seus corações encobriste o entendimento, pelo que não os exaltarás.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 O que lisongeando falla aos amigos tambem os olhos de seus filhos desfallecerão.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Porém a mim me poz por um proverbio dos povos, de modo que já sou uma abominação perante o rosto de cada um.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Pelo que já se escureceram de magoa os meus olhos, e já todos os meus membros são como a sombra:
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Os rectos pasmarão d'isto, e o innocente se levantará contra o hypocrita.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 E o justo seguirá o seu caminho firmemente, e o puro de mãos irá crescendo em força.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Mas, na verdade, tornae todos vós, e vinde cá; porque sabio nenhum acho entre vós.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Os meus dias passam, os meus propositos se quebraram, os pensamentos do meu coração.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Trocaram o dia em noite; a luz está perto do fim, por causa das trevas.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 Á corrupção clamo: Tu és meu pae; e aos bichos: Vós sois minha mãe e minha irmã.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Onde pois estaria agora a minha esperança? emquanto á minha esperança, quem a poderá ver
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
