Jó 13
1 Eis que tudo isto viram os meus olhos, e os meus ouvidos o ouviram e entenderam.
"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2 Como vós o sabeis, o sei eu tambem; não vos sou inferior.
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
3 Mas eu fallarei ao Todo-poderoso, e quero defender-me para com Deus.
Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4 Vós porém sois inventores de mentiras, e vós todos medicos que não valem nada.
Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
5 Oxalá vos calasseis de todo! que isso seria a vossa sabedoria.
Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6 Ouvi agora a minha defeza, e escutae os argumentos dos meus labios.
Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7 Porventura por Deus fallareis perversidade? e por elle fallareis engano?
Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8 Ou fareis acceitação da sua pessoa? ou contendereis por Deus?
tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
9 Ser-vos-hia bom, se elle vos esquadrinhasse? ou zombareis d'elle, como se zomba d'algum homem?
Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10 Certamente vos reprehenderá, se em occulto fizerdes acceitação de pessoas.
Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
11 Porventura não vos espantará a sua alteza? e não cairá sobre vós o seu temor?
Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12 As vossas memorias são como a cinza: as vossas alturas como alturas de lodo.
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13 Calae-vos perante mim, e fallarei eu, e que fique alliviado algum tanto.
Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
14 Por que razão tomo eu a minha carne com os meus dentes, e ponho a minha vida na minha mão?
Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
15 Ainda que me matasse, n'elle esperarei; comtudo os meus caminhos defenderei diante d'elle.
Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16 Tambem elle será a salvação minha: porém o hypocrita não virá perante o seu rosto
Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17 Ouvi com attenção as minhas razões, e com os vossos ouvidos a minha declaração.
Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18 Eis que já tenho ordenado a minha causa, e sei que serei achado justo.
Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
19 Quem é o que contenderá comigo? se eu agora me calasse, daria o espirito.
Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20 Duas coisas sómente não faças para comigo; então me não esconderei do teu rosto:
Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21 Desvia a tua mão para longe, de sobre mim, e não me espante o teu terror.
ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22 Chama, pois, e eu responderei; ou eu fallarei, e tu responde-me.
sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23 Quantas culpas e peccados tenho eu? notifica-me a minha transgressão e o meu peccado.
Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24 Porque escondes o teu rosto, e me tens por teu inimigo?
Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
25 Porventura quebrantarás a folha arrebatada do vento? e perseguirás o restolho secco?
Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
26 Porque escreves contra mim amarguras e me fazes herdar as culpas da minha mocidade?
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27 Tambem pões no tronco os meus pés, e observas todos os meus caminhos, e marcas as solas dos meus pés.
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
28 Envelhecendo-se entretanto elle com a podridão, e como o vestido, ao qual roe a traça.
"Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
