Lamentacje 5
1 Wspomnij, PANIE, na to, co nas spotkało. Spójrz i zobacz nasze pohańbienie.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Nasze dziedzictwo przypadło obcym, a nasze domy – cudzoziemcom.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Staliśmy się sierotami, bez ojca; nasze matki są jak wdowy.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Własną wodę pijemy za pieniądze, nasze drwa za pieniądze kupujemy.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Prześladowanie ciąży na naszym karku. Pracujemy, [a] nie dają nam odpocząć.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Podawaliśmy rękę Egipcjanom i Asyryjczykom, aby nasycić się chlebem.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Nasi ojcowie zgrzeszyli, nie ma ich, a my nosimy ich nieprawość.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Niewolnicy panują nad nami, nie ma nikogo, kto by nas wybawił z ich ręki.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Z narażeniem życia szukamy swego chleba z powodu miecza [na] pustyni.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Nasza skóra jak piec zaciemniła się od strasznego głodu.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Kobiety na Syjonie hańbiono, a panny – w miastach Judy.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Książęta byli wieszani ich rękami, oblicza starszych nie uszanowano.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Młodzieńców wzięli do młócenia, dzieci padały pod [ciężarem] drewna.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Starcy w bramach już nie siadają, młodzieńcy przestali [śpiewać] swoje pieśni.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Radość zniknęła z naszych serc, nasze pląsanie zamieniło się w żałobę.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Spadła korona z naszej głowy. Biada nam, bo zgrzeszyliśmy!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Dlatego nasze serce omdlewa, dlatego nasze oczy są zaćmione.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Z powodu spustoszonej góry Syjonu lisy chodzą po niej.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Ty, PANIE, trwasz na wieki, twój tron z pokolenia na pokolenie.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Czemu zapominasz o nas na wieki i opuszczasz nas na tak długi czas?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Nawróć nas do siebie, PANIE, a będziemy nawróceni; odnów nasze dni, jak dawniej.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Czy odrzuciłeś nas całkowicie? Czy bardzo się na nas gniewałeś?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
