Hioba 14

1 Człowiek, urodzony przez kobietę, ma dni niewiele i ma pełno kłopotów;

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 Wyrasta jak kwiat i zostaje podcięty, znika jak cień i się nie ostaje.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 A jednak na takiego otwierasz swoje oczy i wzywasz mnie przed siebie na sąd.

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 Któż może wydobyć czystego z nieczystego? Ani jeden.

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Gdyż jego dni są ustalone, liczba jego miesięcy jest u ciebie; wyznaczyłeś mu kres, którego nie może przekroczyć.

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Odstąp od niego, aby odpoczął, aż zakończy swój dzień jak najemnik.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 [Dla] drzewa bowiem jest nadzieja, choć je wytną, że znowu odrośnie, że jego latorośl nie ustanie.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Choć jego korzeń zestarzeje się w ziemi i jego pień umrze w prochu;

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 [To jednak] gdy poczuje wodę, odrasta i rozpuszcza gałęzie jak sadzonka.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Ale człowiek umiera i marnieje; a gdy oddaje ducha, gdzie on jest?

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Jak ubywa wód z morza i rzeka opada, i wysycha;

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 Tak jest z człowiekiem, gdy się położy i już nie wstanie; dopóki niebiosa będą trwać, nie ocknie się ani nie będzie obudzony ze swego snu.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 Obyś mnie w grobie ukrył i schował, aż twój gniew się uciszy, wyznaczył mi czas i wspomniał na mnie. (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Gdy człowiek umrze, czy [znowu] ożyje? Przez wszystkie dni wyznaczonego mi czasu będę czekał, aż nadejdzie moja zmiana.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Zawołasz, a ja ci odpowiem; zatęsknisz za dziełem swoich rąk.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Teraz jednak liczysz moje kroki. Czy nie zważasz na mój grzech?

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Mój występek jest zapieczętowany w woreczku, gromadzisz moje nieprawości.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Doprawdy, góra pada i rozsypuje się, i skała przesuwa się ze swego miejsca.

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 Wody wydrążają kamienie, ulewa podrywa to, co wyrośnie z prochu ziemi, a ty nadzieję człowieka obracasz wniwecz.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Stale pokonujesz go, a on odchodzi; zmieniasz jego oblicze i odprawiasz go.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Jego synowie darzeni są szacunkiem, lecz on o tym nie wie; żyją w pogardzie, lecz na to nie zważa.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Ale jego własne ciało odczuwa ból, a jego dusza w nim płacze.

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."