Psalmów 78

1 Pieśń wyuczająca podana Asafowi. Słuchaj, ludu mój! zakonu mego; nakłońcież uszów swych do słów ust moich.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Otworzę w podobieństwie usta moje, a będę opowiadał przypowiastki starodawne.

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Cośmy słyszeli, i poznali, i co nam ojcowie nasi opowiadali.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 Nie zataimy tego przed synami ich, którzy przyszłym potomkom swoim opowiadać będą chwały Pańskie, i moc jego, i cuda jego, które uczynił.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Bo wzbudził świadectwo w Jakóbie, a zakon wydał w Izraelu; przykazał ojcom naszym, aby to do wiadomości podawali synom swoim,

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 Aby poznał wiek potomny, synowie, którzy się narodzić mieli, a oni zaś powstawszy, aby to opowiadali synom swoim;

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Aby pokładali w Bogu nadzieję swoję, a nie zapominali na sprawy Boże, ale strzegli przykazań jego;

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 Aby się nie stali jako ojcowie ich narodem odpornym i nieposłusznym, narodem, który nie wygotował serca swego, aby był wierny Bogu duch jego.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Albo jako synowie Efraimowi zbrojni, którzy, choć umieli z łuku strzelać, wszakże w dzień wojny tył podali.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 Bo nie przestrzegali przymierza Bożego, a według zakonu jego zbraniali się chodzić.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 Zapomnieli na sprawy jego, i na dziwne dzieła jego, które im pokazywał.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Przed ojcami ich czynił cuda w ziemi Egipskiej, na polu Soan.

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Rozdzielił morze, i przeprowadził ich, i sprawił, że stanęły wody jako kupa.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 Prowadził ich w obłoku we dnie, a każdej nocy w jasnym ogniu.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Rozszczepił skały na puszczy, a napoił ich, jako z przepaści wielkich.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Wywiódł strumienie ze skały, a uczynił, że wody ciekły jako rzeki.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 A wszakże oni przyczynili grzechów przeciwko niemu, a wzruszyli Najwyższego na puszczy do gniewu;

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 I kusili Boga w sercu swem, żądając pokarmu według lubości swojej.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 A mówili przeciwko Bogu temi słowy: Izali może Bóg zgotować stół na tej puszczy?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Oto uderzył w skałę, a wypłynęły wody, i rzeki wezbrały; izali też będzie mógł dać chleb? Izali nagotuje mięsa ludowi swemu?

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Przetoż usłyszawszy to Pan, rozgniewał się, a ogień się zapalił przeciw Jakóbowi, także i popędliwość powstała przeciw Izraelowi;

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 Przeto, iż nie wierzyli Bogu, a nie mieli nadziei w zbawieniu jego.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Choć był rozkazał obłokom z góry, i forty niebieskie otworzył.

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 I spuścił im jako deszcz mannę ku pokarmowi, a pszenicę niebieską dał im.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Chleb mocarzów jadł człowiek, a zesłał im pokarmów do sytości.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Obrócił wiatr ze wschodu na powietrzu, a przywiódł mocą swą wiatr z południa;

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 I spuścił na nich mięso jako proch, i ptastwo skrzydlate jako piasek morski;

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 Spuścił je w pośród obozu ich, wszędy około namiotów ich.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 I jedli, a nasyceni byli hojnie, i dał im, czego żądali.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 A gdy jeszcze nie wypełnili żądości swej, gdy jeszcze pokarm był w ustach ich:

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 Tedy zapalczywość Boża przypadła na nich, i pobił tłustych ich, a przedniejszych z Izraela poraził.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 Ale w tem wszystkiem jeszcze grzeszyli, i nie wierzyli cudom jego;

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Przetoż sprawił, że marnie dokonali dni swoich, i lat swoich w strachu.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Gdy ich tracił, jeźliże go szukali, i nawracali się, a szukali z rana Boga,

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 Przypominając sobie, iż Bóg był skałą ich, a Bóg najwyższy odkupicielem ich:

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 (Aczkolwiek pochlebiali mu usty swemi, i językiem swoim kłamali mu;

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 A serce ich nie było szczere przed nim, ani wiernymi byli w przymierzu jego.)

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 On jednak będąc miłosierny odpuszczał nieprawości ich, a nie zatracał ich, ale częstokroć odwracał gniew swój, a nie pobudzał wszystkiego gniewu swego;

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Bo pamiętał, że są ciałem, wiatrem, który odchodzi, a nie wraca się zaś.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Jako go często draźnili na puszczy, i do boleści przywodzili na pustyniach?

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Bo coraz kusili Boga, a Świętemu Izraelskiemu granice zamierzali.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 Nie pamiętali na rękę jego, i na on dzień, w który ich wybawił z utrapienia;

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 Gdy czynił w Egipcie znaki swoje, a cuda swe na polu Soan;

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 Gdy obrócił w krew rzeki ich, i strumienie ich, tak, że z nich pić nie mogli.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Przepuścił na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich gubiły:

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 I dał chrząszczom urodzaje ich, a prace ich szarańczy.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Potłukł gradem szczepy ich, a drzewa leśnych fig ich gradem lodowym.

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 I podał gradowi bydło ich, a majętność ich węglu ognistemu.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Posłał na nich gniew zapalczywości swojej, popędliwość, i rozgniewanie, i uciśnienie, przypuściwszy na nich aniołów złych.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Wyprostował ścieżkę gniewowi swemu, nie zachował od śmierci duszy ich, i na bydło ich powietrze dopuścił;

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 I pobił wszystko pierworodztwo w Egipcie, pierwiastki mocy ich w przybytkach Chamowych;

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Ale jako owce wyprowadził lud swój, a wodził ich jako stada po puszczy.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Wodził ich w bezpieczeństwie, tak, że się nie lękali, (a nieprzyjaciół ich okryło morze, )

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Aż ich przywiódł do świętej granicy swojej, na onę górę, której nabyła prawica jego.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 I wyrzucił przed twarzą ich narody, i sprawił, że im przyszły na sznur dziedzictwa ich, ażeby mieszkały w przybytkach ich pokolenia Izraelskie.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 A wszakże przecież kusili i draźnili Boga najwyższego, a świadectwa jego nie strzegli.

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 Ale się odwrócili, i przewrotnie się obchodzili, jako i ojcowie ich; wywrócili się jako łuk omylny.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 Bo go wzruszyli do gniewu wyżynami swemi, a rytemi bałwanami swemi pobudzili go do zapalczywości.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Co słysząc Bóg rozgniewał się, i zbrzydził sobie bardzo Izraela,

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Tak, że opuściwszy przybytek w Sylo, namiot, który postawił między ludźmi,

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Podał w niewolę moc swoję, i sławę swoję w ręce nieprzyjacielskie.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Dał pod miecz lud swój, a na dziedzictwo swoje rozgniewał się.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 Młodzieńców jego ogień pożarł, a panienki jego nie były uczczone.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Kapłani jego od miecza polegli, a wdowy jego nie płakały.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Lecz potem ocucił się Pan jako ze snu, jako mocarz wykrzykający od wina.

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 I zaraził nieprzyjaciół swoich na pośladkach, a na wieczną hańbę podał ich.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Ale choć wzgardził namiotem Józefowym, a pokolenia Efraimowego nie obrał,

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 Wszakże obrał pokolenie Judowe, i górę Syon, którą umiłował.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 I wystawił sobie jako pałac wysoki świątnicę swoję, jako ziemię, którą ugruntował na wieki.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 I obrał Dawida sługę swego, wziąwszy go z obór owczych;

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 Gdy chodził za owcami kotnemi, przyprowadził go, aby pasł Jakóba, lud jego, i Izraela, dziedzictwo jego;

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Który ich pasł w szczerości serca swego, a w roztropności rąk swoich prowadził ich.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.