< Hioba 9 >
1 I odpowiedział Ijob, a rzekł:
Job vastasi ja sanoi:
2 Prawdziwieć wiem, że tak jest; bo jakożby miał być usprawiedliwiony człowiek przed Bogiem?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Jeźliby się z nim chciał spierać, nie odpowie mu z tysiąca na jednę rzecz.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Mądry jest sercem, i mocny siłą; któż użył pokoju, stawiwszy się mu upornie?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 On przenosi góry, a nie wiedzą ludzie, kto je podwraca w gniewie swym.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 On wzrusza ziemię z miejsca swego, a słupy jej trzęsą się.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Gdy on zakaże słońcu, nie wschodzi; i gwiazdy pieczętuje.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 On sam rozpościera niebiosa, i depcze po wałach morskich.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 On sprawił wóz niebieski z gwiazd, Oryjona i Hyjady, i inne gwiazdy skryte na południe.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 On czyni rzeczy wielkie, a niewybadane i dziwne, którym niemasz liczby.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Oto, idzieli mimo mię, nie widzę go; a przychodzili, nie baczę go.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Oto gdy co porwie, któż go przymusi, aby przywrócił? Albo któż mu rzecze: Cóż czynisz?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Gdyby Bóg nie odwrócił gniewu swego, upadliby przed nim pomocnicy hardzi.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 Jakoż mu ja tedy odpowiem? Jakie słowa obiorę przeciwko niemu?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Któremu, chociażbym był sprawiedliwym, nie odpowiem; owszem się sędziemu memu upokorzę.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Choćbym go wzywał, a onby mi się ozwał, przecię nie wierzę, aby przypuścił do uszów głos mój:
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 Bo mię starł w wichrze, i rozmnożył rany moje bez przyczyny;
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Nie dopuszcza mi odetchnąć, owszem mię nasyca gorzkościami.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Jeźli się udam do mocy, oto on najmocniejszy; a jeźli do sądu, któż mię z nim sprowadzi?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Jeźlibym się usprawiedliwiał, usta moje potępią mię; jeźlibym się doskonałym czynił, tedy mię przewrotnym być pokaże.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Chociażbym był doskonały, przecież ja tego do siebie znać nie będę; ale dam naganę żywotowi memu.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Jedno jest, dla czegom to mówił: że tak doskonałego, jako i niezbożnego on niszczy;
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Jeźli biczem nagle zabija, z pokuszenia niewinnych naśmiewa się;
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Ziemia podana bywa w ręce niezbożnika, oblicze sędziów jej zakrywa. A jeźliż nie on, któż tedy inny jest, co to czyni?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Ale dni moje prędsze były niż poseł; uciekły, a nie widziały nic dobrego.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 Przeminęły jako prędkie łodzie, jako orzeł lecący do żeru.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Jeźli rzekę: Zapomnę narzekania mego, zaniecham gniewu swego, a posilę się:
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 Tedy się lękam wszystkich boleści moich, widząc, że mię z nich nie wypuścisz.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Jeźlim ja niezbożny, przeczże próżno pracuję?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 A choćbym się umywał wodami śnieżnemi, i oczyściłbym mydłem ręce moje:
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Wszakże w dole zanurzysz mię, i brzydzić się mną będą szaty moje.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Albowiem on nie jest człowiekiem jako ja, abym mu śmiał odpowiedzieć, albo żebym z nim miał iść w prawo.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Bo nie masz między nami rozjemcy, któryby mógł rozwieść sprawę naszę.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Niech tylko zdejmie zemnie rózgę swoję, a strach jego niech mię nie straszy;
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Tedy będę mówił, a nie będę się go bał; bom ja nie jest taki sam u siebie.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.