Men Rom 14
1 KOMAIL apwali me luet ni pojon o der kapin irail ada.
Heikkouskoista korjatkaat, ei kamppausten riidoissa.
2 Amen kin lamelame, en kankan jon karoj, a me luet kin kankan wan tuka.
Yksi kyllä uskoo saavansa kaikkinaista syödä, vaan heikko syö kaalia.
3 Meamen me kin kankan, ender mamaleki, me jota kin kan; o me jo kin kankan, ender kadeikada me kin kan, pwe Kot kin apapwali i.
Joka syö, älkään sitä katsoko ylön, joka ei syö; ja se, joka ei syö, älkään tuomitko sitä, joka syö; sillä Jumala on hänen ottanut vastaan.
4 Pwe ij koe, me kin kadeikada en amen a ladu, pwe ma a pan uda de pupedi a pan nain a jaumaj eta. Melel, a pan pil uda, pwe Kaun o me kotin kak on kauada i.
Kuka sinä olet, joka toisen palveliaa tuomitse? Omalle isännällensä hän seisoo eli lankee. Mutta hän taidetaan ojentaa ylös; sillä Jumala on voimallinen häntä ojentamaan.
5 Amen kin pilada a ran kajampwal mon me tei kan, a amen ran karoj dupeneta re a; a amen amen en pun ni a lamelame.
Yksi eroittaa yhden päivän toisesta, toinen pitää kaikki päivät yhtäläisenä: jokainen olkoon vahva mielessänsä.
6 Meamen me moaki ran eu, Kaun o me a moaki on, me kin mana, Kaun o me a mana on, pwe a kin danke Kot, o me jota mana, nan Kaun o me a jo mana on, ap kin danke Kot.
Joka päivää tottelee, sen hän Herralle tekee; ja joka ei päivää tottele, se myös sen Herralle tekee. Joka syö, hän syö Herralle; sillä hän kiittää Jumalaa: ja joka ei syö, se ei syö Herralle, ja kiittää Jumalaa.
7 Pwe jota meamen re’tail kin memaur ion pein i, o jota me kin mela on pein i.
Sillä ei yksikään meistä itsellensä elä, eikä yksikään itsellensä kuole.
8 Pwe ma kitail memaur, Kaun o me kitail kin memaur ion, o kitail mela, Kaun o me kitail pan mela on, ari, kitail memaur de mela, japwilim en Kaun o kitail.
Sillä jos me elämme niin me Herralle elämme; jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden joko me elämme tai kuolemme, niin me Herran omat olemme.
9 Pwe i me Krijtuj matalar ap iajadar, pwen kaunda me melar o memaur akan.
Sillä sentähden on myös Kristus kuollut ja noussut ylös ja jälleen eläväksi tullut, että hän olis kuolleiden ja elävien Herra.
10 Ari, menda koe kin kadeikada ri om? De koe, menda koe mamaleki ri om? Pwe kitail karoj pan wijikelan mol en kadeik en Kot;
Mutta miksi sinä veljes tuomitset? Eli miksi sinä veljes katsot ylön? sillä me asetetaan kaikki Kristuksen tuomio-istuimen eteen.
11 Pwe a intinidier: Kaun o kaukila pein i majani: Na karoj pan kelepuki on ia, o lo karoj kadede Kot.
Sillä kirjoitettu on: niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minua pitää kaikki polvet kumartaman, ja kaikki kielet pitää Jumalaa tunnustaman.
12 Nan i kitail karoj pan weokada pein kitail on Kot.
Sentähden jokaisen meistä pitää edestänsä Jumalalle luvun tekemän.
13 Kitail ari ender kadeikada amen amen; a mak eta, kitail en kadeikada iet akan, ender ki on ri atail kajajepa de men kamakar.
Älkäämme siis tästedes toinen toistamme tuomitko, vaan tuomitkaat paremmin niin, ettei yksikään veljensä eteen pane loukkausta eli pahennusta.
14 Nai me lamedar o ajadar pan Kaun lejuj, me jota okotme me udan jamin; a meamen, me kajamineki meakot, nan i me jamin on.
Minä tiedän ja olen vahva Herrassa Jesuksessa, ettei mitään itsestänsä yhteistä ole, vaan joka jotakin yhteiseksi luulee, hänelle se on yhteinen.
15 Pwe ma ri om pan injenjuedeki om kijin mana, koe jota kin weweid nin tiak en limpok; ender kawe kila om mana i, me Krijtuj mata kilar.
Mutta jos sinun veljes sinun ruastas surulliseksi tulee, niin et sinä enään vaella rakkaudessa. Älä sitä ruallas kadota, jonka tähden Kristus on kuollut.
16 Komail ari kalaka, pwe omail wiawia mau de kalok jued:
Sentähden sovittakaat niin, ettei teidän hyvyyttänne laitettaisi.
17 Pwe wein Kot kaidin mana o nim, a pun, o popol, o peren ren Nen jaraui.
Sillä ei Jumalan valtakunta ole ruoka ja juoma, mutta vanhurskaus, ja rauha, ja ilo Pyhässä Hengessä.
18 Pwe me kin papa Krijtuj ni mepukat, i me pun ren Kot o pil konekon ren aramaj akan.
Sillä joka niissä Kristusta palvelee, hän on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 Kitail ari en inon ion meakan, me kin kareda popol o kamakamaui kitail pena amen amen.
Sentähden noudattakaamme niitä, mitkä rauhaan sopivat, ja sitä, mikä keskenämme parannukseksi tulee.
20 Koe ender kawe kila kijin mana wiawia en Kot. Ari, karoj me min, ap jued on aramaj amen, me luet ap manamana.
Älä ruan tähden Jumalan työtä turmele. Kaikki tosin ovat puhtaat; vaan sille ihmiselle on se paha, joka syö omantuntonsa pahennuksen kanssa.
21 Me mau, koe ender kan uduk de nim wain, de wia meakot, me ri om ol pan pupe kidi, de makaraki, de kaluete kila.
Se on hyvä, ettet lihaa söisi etkä viinaa joisi eli jotakin, josta veljes loukkaantuu, taikka pahenee, elikkä heikoksi tulee.
22 A ma om pojon mia ni mepukat, ari kamaui pein uk mon Kot Meid pai, me jota kin kadeikada pein i ki meakan, me a kin kajampwaleki.
Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23 A meamen, me peikajal ap mana, me pakadeikadar, pwe a jota tapi jan pojon. A karoj me jota kin tapi jan pojon, iei dip.
Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.
