Men Korint I 3
1 ARI ri ai kan i jota kak padaki on komail dueta on aramaj wenin, a on me uduken o kijin jeri en Krijtuj akan.
Ja, rakkaat veljet! en minä taitanut teille puhua niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin lapsille Kristuksessa.
2 I kamana kin komail pil en didi, a kaidin kijin mana, pwe komail jaikenta kak on, o komail pil jota kak on anjau wet.
Rieskaa minä olen teille juoda antanut, ja en ruokaa; sillä ette sitä vielä voineet, ja ette vielä nytkään voi.
3 Pwe komail non uduken pwe iaduen, ma peirin o akamai, mi re omail, komail jo uduken o weweid ni tiak en aramaj akan?
Sillä te olette vielä lihalliset, sillä niinkauvan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen?
4 Pwe amen kin inda: Nai nain Pauluj amen, a amen: Nai nain Apoloj amen. Komail jo kin mi nin tiak en aramaj?
Sillä koska joku sanoo: minä olen Paavalin, ja toinen: minä Apollon: ettekö te siis ole lihalliset?
5 Pwe ij Apoloj? O ij Pauluj, kaidin papa kai, me komail aja janer lamalam duen Kaun o kotin pan on amen amen?
Mitäs Paavali on ja mikä Apollo muuta kuin palveliat, joiden kautta te olette uskoneet, ja niinkuin Jumala kullekin antanut on?
6 Nai me padukedier, a Apoloj me kalamu ir adar, a Kot me kotin kaparadar. wiaw.
Minä olen istuttanut, Apollo on kastanut mutta Jumala on kasvun antanut.
7 Ari kaidin i meakot, me padukedi, pil kaidin i, me kalamu ir adar, a Kot eta, me kotikidar wa kan.
Niin ei se mitään ole, joka istuttaa, eikä se, joka kastaa, vaan Jumala, joka kasvun on antaa.
8 Ari, me kin padukedi o me kin kalamu ir adar, ira dupeneta, o amen pan katinki iran ara dodok.
Mutta se, joka istuttaa, ja se, joka kastaa, ovat yhtä: kumpikin saa palkkansa työnsä jälkeen.
9 Pwe kit me jauaj pan dodok en Kot, a komail japajap en Kot, o japwilim en Kot a kakau im.
Sillä me olemme Jumalan apulaiset: te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
10 Nai me wiadar pajon ki mak en Kot me i aleer duen jauje lolekon amen, a amen ujewei kakau poa, a amen amen en kalaka duen a kakau pon pajon wet!
Sen Jumalan armon jälkeen, joka minulle annettu on, olen minä perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen päälle rakentaa; mutta katsokaan jokainen, kuinka hän sen päälle rakentaa.
11 Pwe jota me pan kak wia eu pajon, me pan toror jan me wiauier, i eta: Iejuj Krijtuj.
Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.
12 Ari, ma amen pan kauada pon pajon wet kold, jilper, takai, kajampwal, tuka, ra, pain kit akan,
Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia:
13 Nan wiawia en amen amen pan janjaleda, pwe ran o pan kapareda due, pwe a pan kadiarok kida kijiniai. Pwe kijiniai pan kaialeda wiawia en amen amen.
Jokainen teko tulee julkiseksi; sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu: ja minkäkaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.
14 Ma wiawia en amen, me a kauadar poa, pan mimieta, a pan katin.
Jos jonkun teko pysyy, jonka hän sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan:
15 A ma wiawia en amen pan ronala, a jota pan katin. A pein i pan dorela duen amen, me pitila jan nan kijiniai.
Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon; mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.
16 Komail jota aja, me komail tanpaj en Kot, o Nen en Kot kotikot lol omail?
Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä?
17 A ma amen kawela tanpaj en Kot, nan Kot pan kawela i, pwe tanpaj en Kot me jaraui, ari iei komail.
Jos joku Jumalan templin turmelee, sen Jumala turmelee; sillä Jumalan templi on pyhä, niinkuin tekin olette.
18 Jota amen en kotaue pein i! Ma amen nan pun omail lamelame anjau wet, me a lolekon, mak eta, en wiala ol pweipwei men, pwen wiala lolekon amen. (aiōn g165)
Älkään kenkään itseänsä pettäkö: jos joku teistä luulee itsensä viisaaksi tässä maailmassa, se tulkoon tyhmäksi, että hän viisaaksi tulis. (aiōn g165)
19 Pwe lolekon en jappa et me jon en pweipwei ren Kot, pwe a intinidier: A kin kaloe kidi me aklolekon pein ar widiwidin.
Sillä tämän maailman viisaus on hulluus Jumalan tykönä. Sillä kirjoitettu on: hän käsittää taitavat heidän kavaluudessansa,
20 Pil eu! Kaun o kotin mani, lamalam en me aklolekon kan, me mal.
Ja taas: Herra tietää viisasten ajatukset, että ne turhat ovat.
21 Ari, jota amen en akkeleki aramaj akan, pwe omail meakaroj;
Sentähden älkään yksikään ihmisistä kerskatko; sillä kaikki ovat teidän omanne:
22 Ma Pauluj, de Apoloj, de Kepaj, de jappa, de memaur, de mela, de ma men met, de men mur, pwe karoj me omail.
Joko se olis Paavali eli Apollo, eli Kephas, taikka maailma, eli elämä, eli kuolema, taikka nykyiset eli tulevaiset: kaikki ovat teidän,
23 A komail japwilim en Krijtuj, a Krijtuj japwilim en Kot.
Mutta te olette Kristuksen, vaan Kristus on Jumalan.
