Faarfannaa 82

1 Faarfannaa Asaaf. Waaqni, waldaa waaqotaa gidduu dhaabata; “waaqota” gidduuttis murtii kenna; akkanas jedha:

Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:

2 “Isin hamma yoomiitti seera jalʼiftu? Hamma yoomiittis jalʼootaaf dhaabattu?

"Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?" (Sela)

3 Dadhabdootaa fi ijoollee abbaa hin qabneef murtii qajeelaa kennaa; mirga hiyyeeyyiitii fi cunqurfamtootaas eegsisaa.

"Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.

4 Warra dadhabaa fi rakkattoota baraaraa; harka jalʼootaatiis isaan baasaa.

Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.

5 “Isaan homaa hin beekan; homaa illee hin hubatan. Isaan dukkana keessa jiraatu; hundeen lafaa hundinuu ni raafame.

Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.

6 “Anis, ‘Isin, “waaqota;” hundi keessan ilmaan Waaqa Waan Hundaa Olii ti’ jedheera.

Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;

7 Taʼus isin akkuma namatti ni duutu; akkuma bulchitoota kamii iyyuu ni kuftu.”

kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa."

8 Yaa Waaqi kaʼi; lafatti muri; sabni hundinuu kan keetiitii.

Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.