< Salmenes 92 >
1 Ein salme, ein song til kviledagen. Det er godt å prisa Herren, og å syngja ditt namn lov, du Høgste,
Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.
2 å kunngjera di miskunn um morgonen og din truskap um næterne,
Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,
3 med tistrengs-cither og med harpa, med tankefullt spel på cither.
Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.
4 For du hev gledt meg, Herre, med ditt verk, og eg vil fegnast yver det dine hender hev gjort.
Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.
5 Kor store dine gjerningar er, Herre! Ovdjupe er dine tankar.
Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.
6 Ein uvitug mann kjenner ikkje til det, og ein dåre skynar det ikkje.
Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.
7 Når dei ugudlege grønkar som gras, og alle illgjerningsmenner blømer, so er det til deira tyning til æveleg tid.
Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.
8 Men du, Herre, er høg i all æva.
Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.
9 For sjå dine fiendar, Herre - for sjå, dine fiendar skal forgangast, alle illgjerningsmenner vert spreidde.
Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.
10 Du lyfter upp mitt horn som hornet til villuksen, frisk olje er rent yver meg.
Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,
11 Og mitt auga skal sjå med lyst på mine fiendar, og øyro mine høyra um dei vonde som stend upp imot meg.
Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.
12 Den rettferdige skal renna upp som palmetreet, som ceder på Libanon skal han veksa.
Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.
13 Dei er planta i Herrens hus og skal grønka i Guds fyregardar.
Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.
14 Endå i høg alder skyt dei friske renningar, dei er groande og grønkande
Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,
15 til å forkynna at Herren er rettvis, han, mitt berg, og at det ingen urett er i honom.
Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.