Salmenes 91
1 Den som sit i gøymsla hjå den Høgste, den som bur i skuggen hjå den Allmegtige,
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
2 han segjer til Herren: «Mi livd og mi borg, min Gud som eg set mi lit til.»
se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
3 For han frelser deg frå snara til fuglefangaren, frå tynande sott.
Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
4 Med sine fjører løyner han deg, og under hans vengjer finn du livd; skjold og vern er hans truskap.
Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
5 Du skal ikkje ræddast for skræmsl um natti, for pil som flyg um dagen,
Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
6 for pest som fer fram i myrker, for sott som tyner um middagen.
et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
7 Um tusund fell attmed sida di, og ti tusund attmed di høgre hand, so skal det ikkje nå til deg.
Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
8 Du skal berre skoda det med augo dine, og sjå korleis dei ugudlege fær si løn.
Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
9 «For du, Herre, er mi livd, » segjer du. Den Høgste hev du gjort til din bustad.
Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
10 Inkje vondt skal timast deg, og ingi plåga skal koma nær til ditt tjeld.
Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
11 For han skal bjoda sine englar um deg, at dei skal vara deg på alle dine vegar.
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
12 Dei skal bera deg på hender, so du ikkje skal støyta foten din på nokon stein.
He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
13 På løva og eiterorm skal du treda, du skal trakka ned ungløvor og drakar.
Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
14 «Av di han heng fast ved meg, vil eg fria honom ut; eg vil frelsa honom, av di han kjenner mitt namn.
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
15 Han skal kalla på meg, og eg skal svara honom, eg er med honom i naud, eg vil fria honom ut og føra honom til æra.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
16 Med eit langt liv vil eg metta honom og lata honom sjå mi frelsa.»
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
