Salmenes 80
1 Til songmeisteren, etter «Liljor»; eit vitnemål av Asaf, ein salme. Du Israels hyrding, vend øyra til! du som fører Josef som ei hjord, du som tronar yver kerubarne, syn deg herleg!
Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta, edelläveisaajalle. Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin päällä.
2 Vekk upp ditt velde for Efraim og Benjamin og Manasse, og kom oss til hjelp!
Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme.
3 Gud, reis oss upp att, og lat ditt andlit lysa, so me vert frelste!
Jumala, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me tulemme autetuksi.
4 Herre Gud, Allhers drott! Kor lenge du frøser av harm, endå folket ditt bed!
Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sinä vihastut kansas rukouksiin?
5 Du gav deim tårebrød til å eta og tåror til å drikka i fullt mål.
Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,
6 Du sette oss til eit trættemål for våre grannar, og våre fiendar spottar seg imillom.
Sinä olet meidät pannut riidaksi läsnäasuvaisillemme; ja meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
7 Gud, allhers drott, reis oss upp att og lat ditt andlit lysa, so me vert frelste!
Jumala Zebaot, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
8 Eit vintre flutte du frå Egyptarland, du dreiv heidningar ut og planta det.
Sinä toit viinapuun Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut.
9 Du rudde rom for det, og det feste rot og fyllte landet.
Sinä perkasit tien hänen eteensä, ja annoit hänen hyvästi juurtua, niin että se täytti maan.
10 Fjell vart løynde av skuggen frå det, og Guds cedrar av greinerne.
Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja hänen oksillansa Jumalan sedripuut.
11 Det strekte sine greiner ut til havet, og sine renningar burt imot elvi.
Sinä levitit hänen oksansa hamaan mereen asti, ja hänen haaransa hamaan virran tykö.
12 Kvi hev du rive ned gardarne ikring det, so alle som gjeng framum på vegen, plukkar av det?
Miksis siis särjit hänen aitansa, että sitä kaikki ohitsekäyvät repivät.
13 Svinet frå skogen gneg på det og dyri på marki beitar i det.
Metsäsika on sen kaivanut ylös, ja metsän pedot sen syövät.
14 Gud, allhers drott, vend um att! skoda ned frå himmelen og sjå og vitja ditt vintre!
Jumala Zebaot, käännä siis sinuas, katso alas taivaasta ja näe, ja etsi sitä viinapuuta,
15 og verna um det som di høgre hand hev planta, og um den son du hev valt deg ut!
Ja pidä se kiintiänä, jonka sinun oikia kätes on istuttanut, (ihmisen) pojan tähden, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
16 Det er brent med eld, det er avhogge, for trugsl frå ditt andlit gjeng dei til grunnar.
Se on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet.
17 Haldt di hand yver mannen ved di høgre hand, yver menneskjesonen som du hev valt deg ut,
Sinun kätes varjelkoon oikian kätes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
18 so vil me ikkje vika frå deg! Gjer oss levande att, so vil me kalla på ditt namn!
Niin emme sinusta luovu: suo meidän elää, niin me sinun nimeäs avuksi huudamme.
19 Herre Gud, allhers drott, reis oss upp att, og lat ditt andlit lysa, so me vert frelste!
Herra Jumala Zebaot, käännä meitä: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
