Salmenes 72
1 Av Salomo. Gud, gjev kongen dine domar og kongssonen di rettferd!
Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,
2 Han skal døma ditt folk med rettferd og dine armingar med rett.
Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.
3 Fjelli skal bera fred for folket, og like eins haugarne, ved rettferd.
Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden.
4 Han skal døma armingarne i folket, han skal frelsa borni åt den fatige og knasa valdsmannen.
Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat.
5 Dei skal ottast deg so lenge soli skin, og so lenge månen lyser frå ætt til ætt.
Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.
6 Han skal koma ned som regn på nyslegen voll, lik ei regnskur som væter jordi.
Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.
7 I hans dagar skal den rettferdige bløma, og det skal vera mykje fred, alt til det ingen måne er meir.
Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan.
8 Og han skal hava herredom frå hav til hav, og frå elvi til endarne av jordi.
Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin.
9 Dei som bur i øydemarki, skal bøygja seg for honom, og hans fiendar skal slikka mold.
Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman.
10 Kongarne frå Tarsis og øyarne skal bera fram gåvor, kongarne frå Sjeba og Seba skal koma med skatt.
Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman.
11 Alle kongar skal fall ned for honom, alle folkeslag skal tena honom.
Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.
12 For han skal frelsa den fatige som ropar, og armingen som ingen hjelpar hev.
Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.
13 Han skal spara vesalmannen og den fatige, og sjælerne åt dei fatige skal han frelsa.
Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa.
14 Frå trykk og vald skal han løysa deira sjæl, og dyrt skal blodet deira vera i hans augo.
Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
15 Og han skal liva, og Sjeba-gull skal han gjeva honom, og han skal alltid beda for honom, heile dagen skal han lova honom.
Ja hän elää ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän.
16 Det skal vera ei mengd med korn i landet, på fjelltopparne, grøda skal susa som Libanonskogen, og folk blømer fram i byarne som gras på jordi.
Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä.
17 Hans namn skal vara i all æva, so lenge soli skin, skal hans namn setja nye renningar, og ved honom skal dei velsigna seg, alle heidningefolk skal prisa honom sæl.
Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa: kaikki pakanat ylistävät häntä.
18 Lova vere Gud Herren, Israels Gud, han, den einaste som gjer under!
Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksinänsä ihmeitä tekee!
19 Og lova vere hans herlege namn i all æva! og all jordi verte full av hans æra! Amen, amen!
Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen!
20 Ende på bønerne av David, son åt Isai.
Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.
