Salmenes 7
1 Ein siggajon av David, som han song for Herren på grunn av benjaminiten Kus’ ord. Herre, min Gud! Eg flyr til deg; frels meg frå alle mine forfylgjarar og berga meg,
Davidin viattomuus, josta hän Herralle veisasi, Kuusin Jeminin pojan sanan tähden: Sinuun, Herra minun Jumalani, minä uskallan: auta minua kaikista minun vainollisistani, ja pelasta minua;
2 so han ikkje som ei løva skal riva ut mi sjæl, riva sund, og ingen som bergar!
Ettei he repisi minun sieluani niinkuin jalopeura, ja sätkisi ilman holhojaa.
3 Herre, min Gud! Dersom eg hev gjort dette, dersom det er urett i mine hender,
Herra minun Jumalani, jos minä sen tein ja jos vääryys on minun käsissäni;
4 dersom eg hev gjort vondt imot den som heldt fred med meg, og plundra den som trengde meg utan orsak:
Jos minä pahalla kostanut olen niille, jotka minun kanssani rauhassa elivät; vaan minä olen niitä pelastanut, jotka ilman syytä minua vihasivat;
5 so lat fienden forfylgja mi sjæl og nå henne og trøda ned mitt liv til jordi og leggja mi æra i moldi! (Sela)
Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun, (Sela)
6 Statt upp, Herre, i din vreide! reis deg upp imot ofsen hjå deim som trengjer meg, og vakna upp til hjelp for meg, du som hev påbode dom!
Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
7 Og lat ei samling av folkeslag standa rundt ikring deg, og far upp att yver deim til det høge!
Että kansat kokoontuisivat jälleen sinun tykös; ja tule heidän tähtensä taas ylös,
8 Herren held dom yver folki. Døm meg, Herre, etter mi rettferd og etter den uskyld som er hjå meg!
Herra on kansain tuomari: tuomitse Herra minua vanhurskauteni ja vakuuteni jälkeen.
9 Lat då vondskapen hjå dei ugudlege få ende, og styrk den rettferdige! For du er den som prøver hjarto og nyro, ein rettferdig Gud.
Loppukoon jumalattomain pahuus, ja holho vanhurskaita; sillä sinä, vanhurskas Jumala, tutkit sydämet ja munaskuut.
10 Min skjold er hjå Gud, han frelser deim som er trugne i hjarta.
Minun kilpeni on Jumalan tykönä, joka vaat sydämet auttaa.
11 Gud er ein rettferdig domar, og ein Gud som harmast kvar dag.
Jumala on oikia tuomari; ja Jumala, joka joka päivä uhkaa.
12 So framt ein ikkje vender um, so kvesser han sitt sverd; sin boge hev han spent og gjort ferdig
Ellei he palaja, niin hän on miekkansa teroittanut, joutsensa jännittänyt, ja tarkoittaa,
13 og stelt til banevåpn til rettes imot honom; sine piler gjer han brennande.
Ja on pannut sen päälle surmannuolet; hän on valmistanut vasamansa kadottamaan.
14 Sjå, han skal til å føda misgjerning; han gjeng med ulukka og føder lygn.
Katso, hänellä on pahaa mielessä: hän on onnettomuutta raskas, mutta hän synnyttää puuttumisen.
15 Ei grav hev han grave og hola ut; men han fell i den greft som han gjorde.
Hän kaivoi haudan ja valmisti, ja on kaatunut siihen kuoppaan, jonka hän oli tehnyt.
16 Den ulukka han gjer, kjem att yver hans hovud, og yver hans kvervel fell hans valdsverk ned.
Hänen onnettomuutensa pitää hänen päänsä päälle tuleman, ja hänen vääryytensä pitää hänen päänsä laelle lankeeman.
17 Eg vil prisa Herren etter hans rettferd og lovsyngja namnet åt Herren den Høgste.
Minä kiitän Herraa hänen vanhurskautensa tähden, ja kunnioitan ylimmäisen Herran nimeä.
