Salmenes 69

1 Til songmeisteren, etter «Liljor»; av David. Frels meg, Gud! for vatni trengjer seg inn på livet.

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

2 Eg er sokken ned i det djupe dike der det inkje fotfeste er, eg er komen ut i ovdjupe vatn, og flodi fløymer yver meg.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

3 Eg er trøytt av mi roping, det brenn i min strupe, mine augo er upptærde, med di eg ventar på min Gud.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

4 Fleire enn håri på mitt hovud er dei som hatar meg utan orsak, mange er dei som vil meg tyna meg, som utan grunn er mine fiendar; det eg ikkje hev rana, skal eg no gjeva attende.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

5 Gud, du kjenner min dårskap, og all mi syndeskuld er ikkje løynd for deg.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

6 Lat deim ved meg ikkje verta til skammar, dei som ventar på deg, Herre, Herre, allhers drott! Lat deim ikkje ved meg verta skjemde, dei som søkjer deg, Israels Gud!

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

7 For di skuld ber eg hæding, skjemsla ligg yver mitt andlit.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

8 Eg hev vorte framand hjå brørne mine, og ein utlending hjå borni til mor mi.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

9 For brennhug for ditt hus hev ete meg upp, og deira spottord som spottar deg, hev falle på meg.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

10 Då mi sjæl græt medan eg fasta, vart eg spotta for det.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

11 Då eg laga ein sekk til klædde for meg, vart eg eit ordtøke for deim.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

12 Dei som sit i porten, røder um meg, og drikkarane syng um meg.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

13 Men eg kjem med mi bøn til deg, Herre, i nådetidi, Gud, for di store miskunn; svara meg med di trufaste hjelp!

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

14 Fria meg ut or søyla, og lat meg ikkje søkka! Lat meg verta utfria frå deim som hatar meg og frå dei djupe vatni!

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 Lat ikkje vatsflodi fløyma yver meg, og ikkje djupet svelgja meg, og heller ikkje brunnen lata att sitt gap yver meg!

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

16 Svara meg, Herre, for din nåde er god, etter di store miskunn vend deg til meg!

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

17 Og løyn ikkje di åsyn for tenaren din, for eg er i naud; svara meg snart!

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

18 Kom nær til mi sjæl, løys henne ut! Frels meg for mine fiendar skuld!

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

19 Du kjenner mi spott og skam og vanæra, for di åsyn stend alle dei som trengjer meg.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

20 Spottord hev brote mitt hjarta sund, so eg er sjuk; eg venta på medynk, men der var ingi, og på trøystarar, men eg fann ingen.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

21 Og dei gav meg gall å eta, og då eg var tyrst, gav dei meg eddik å drikka.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

22 Lat bordet deira framfyre deim verta ei snara, og ei gildra for deim når dei er trygge!

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

23 Lat augo deira dimmast so dei ikkje ser, og lat deira lender alltid skjelva!

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

24 Renn ut yver deim din vreide, og lat din brennande harm nå deim!

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

25 Lat deira bustad verta øydd, lat det ingen vera som bur i deira tjeld!

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

26 For dei forfylgjer den som du hev slege, og dei fortel um pinsla åt deim som du hev gjenomstunge.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

27 Lat deim leggja syndeskuld til si syndeskuld, og lat deim ikkje koma til di rettferd!

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

28 Lat deim verta utstrokne or livsens bok, og ikkje verta innskrivne med dei rettferdige!

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

29 Men eg er ein arming full av verk, Gud, lat di frelsa berga meg!

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

30 Eg vil lova Guds namn med song og høglova honom med takksegjing,

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

31 og det skal tekkjast Herren betre enn ein ung ukse med horn og klauver.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

32 Når spaklyndte ser det, vil dei gleda seg; de som søkjer Gud - må dykkar hjarta liva!

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

33 For Herren høyrer på dei fatige, og sine fangar vanvyrder han ikkje.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

34 Himmel og jord skal lova honom, havet og alt som krek i det.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

35 For Gud skal frelsa Sion og byggja byarne i Juda, og dei skal bu der og eiga deim.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

36 Og avkjømet til hans tenarar skal erva deim, og dei som elskar hans namn, skal bu der.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.