Salmenes 55
1 Til songmeisteren, med strengleik; ein song til lærdom av David. Gud, vend øyra til mi bøn, og løyn deg ikkje for mi naudbeding!
Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi. Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon.
2 Gjev gaum etter meg og svara meg! Eg er uroleg med mine sorgfyllte tankar, og eg må stynja
Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,
3 for rop frå fienden, for trykk frå den ugudlege. For dei velter vondt yver meg, og i vreide forfylgjer dei meg.
koska vihamies huutaa ja jumalaton ahdistaa; sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota ja vihassa minua vainoavat.
4 Mitt hjarta skjelv i meg, og daudens fæle hev falle på meg.
Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.
5 Otte og skjelving kjem yver meg og rædsla legg seg på meg.
Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut.
6 Og eg segjer: «Å, hadde eg vengjer som duva, då skulde eg fljuga burt og finna ein bustad.
Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!
7 Sjå, eg vilde fly langt burt, eg vilde finna herbyrge i øydemarki. (Sela)
Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. (Sela)
8 Eg vilde skunda meg i livd for den føykjande vinden, for stormen.»
Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta.
9 Sluk deim, Herre, kløyv deira tungemål! For eg ser vald og kiv i byen.
Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä, sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.
10 Dag og natt renner dei kringum honom på murarne, ugjerd og møda er midt i honom.
Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin, vääryys ja vaiva on sen keskellä.
11 Tjon er midt i honom, og ikkje vik frå gatorne vald og svik.
Sen keskellä on turmio, sorto ja petos ei väisty sen torilta.
12 For ikkje min fiende er det som hæder meg - det kunde eg tola; ikkje min uven er det som briskar seg mot meg - då kunde eg gøyma meg for honom.
Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä;
13 Men du er det, du som var min likemann, min ven, min kjenning, -
vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni,
14 me som hadde huglegt samråd med kvarandre, som gjekk til Guds hus med den glade hop.
jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!
15 Lat dauden koma brått på deim! Lat deim fara ned til helheimen livande! For vondskap råder i deira bustad og i deira hjarta. (Sheol h7585)
Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa, menkööt he elävältä alas tuonelaan, sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä vallitsee sula pahuus. (Sheol h7585)
16 Eg vil ropa til Gud, og Herren skal frelsa meg.
Mutta minä huudan Jumalaa, ja Herra pelastaa minut.
17 Kveld og morgon og middag vil eg klaga og sukka, so vil han høyra mi røyst.
Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä valitan ja huokaan, ja hän kuulee minun ääneni.
18 Han løyser ut mi sjæl frå strid mot meg og gjev meg fred, for mange er dei mot meg.
Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan, etteivät he minua saavuta; sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.
19 Gud skal høyra og svara deim - han sit frå fordoms tid, (sela) deim som ikkje vil verta annarleis og som ikkje ottast Gud.
Jumala kuulee sen ja vastaa heille, hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. (Sela) Sillä he eivät muuta mieltänsä eivätkä pelkää Jumalaa.
20 Han legg hand på folk som held fred med honom, han bryt si pakt.
Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa.
21 Ordi frå hans munn er håle som smør, men hans hjarta er fullt av strid. Hans ord er mjukare enn olje, og dei er då utdregne sverd.
Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.
22 Kasta byrdi di på Herren, og han skal halda deg uppe! han skal ikkje i all æva lata den rettferdige verta rikka.
Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.
23 Men du, Gud, skal støyta deim ned i den djupe grav; blodgiruge og falske menner skal ikkje nå til helvti av si livetid; men eg set mi lit til deg.
Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
