Salmenes 50
1 Ein salme av Asaf. Gud, Gud Herren talar og kallar på jordi frå solekoma til soleglad.
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Frå Sion, fagerleiks kruna, strålar Gud fram.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Vår Gud kjem og skal ikkje tegja. For hans åsyn gjeng etande eld, og ikring honom stormar det sterkt.
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 Han kallar på himmelen ovantil og på jordi til å døma sitt folk.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 «Samla til meg mine trugne, som hev gjort pakt med meg um offer!»
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Og himlarne forkynner hans rettferd; for Gud er den som skal halda dom. (Sela)
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 «Høyr, mitt folk, eg vil tala; Israel, eg vil vitna imot deg; Gud, din Gud er eg.
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Ikkje for dine offer vil eg lasta deg; dine brennoffer er alltid framfyre meg.
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 Eg vil ikkje taka uksar frå ditt hus eller bukkar frå dine grindar.
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 For meg høyrer alle dyr i skogen til, fe på fjelli i tusundtal.
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 Eg kjenner alle fuglar på fjelli, og det som rører seg på marki, er meg for augo.
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 Um eg var hungrig, vilde eg ikkje segja det til deg; for meg høyrer jordriket til med alt det som fyller det.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Skulde eg eta kjøt av stutar og drikka blod av bukkar?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Ofra lov og takk til Gud og gjev den Høgste det du hev lova,
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 og kalla på meg den dag du er i naud, so vil eg frelsa deg ut, og du skal prisa meg.»
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 Men til den ugudlege segjer Gud: «Kva hev du med å fortelja um mine lover og taka mi pakt i din munn,
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 etter di du hatar tukt og kastar mine ord attum deg?
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 Når du ser ein tjuv, er du gjerne med honom, og med horkarar er du i lag.
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Din munn slepper du laus til vondt, og di tunga spinn i hop svik.
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Du sit og talar imot bror din, set ein skamflekk på son til mor di.
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 Dette gjorde du, og eg tagde; so tenkte du eg var liksom du sjølv; men eg vil yvertyda deg og leggja det fram for deg.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Gjev gaum etter dette, de som gløymer Gud, so eg ikkje skal riva burt, og ingen frelser.
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 Den som ofrar meg takk, han ærar meg, og den som gjeng den rette veg, honom vil eg lata sjå Guds frelsa!»
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
