Salmenes 44
1 Til songmeisteren; av Korahs born; ein salme til lærdom. Gud, me hev høyrt med våre øyro, våre feder hev fortalt oss den gjerning du gjorde i deira dagar, i forne dagar.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.
2 Du dreiv ut heidningarne med di hand, men deim planta du; du øydelagde folkeslag, men deim breidde du ut.
Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.
3 For ikkje med sitt sverd vann dei landet, og deira arm gav deim ikkje siger, men di høgre hand og din arm og ditt andlits ljos; for du hadde hugnad i deim.
Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.
4 Du, Gud, er min konge; byd at Jakob skal verta frelst!
Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.
5 Ved deg skal me støyta ned våre fiendar, ved ditt namn skal me treda under føter deim som reiser seg imot oss.
Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.
6 For min boge lit eg ikkje på, og mitt sverd gjev meg ikkje siger.
Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;
7 Men du gjev oss siger yver våre fiendar, og deim som hatar oss, gjer du til skammar.
vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.
8 Av Gud rosar me oss all dagen og lovar ditt namn til æveleg tid. (Sela)
Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)
9 Og endå hev du støytt oss burt og gjort oss til skam, og du dreg ikkje ut med våre herar.
Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.
10 Du let oss vika attende for fienden, og dei som hatar oss, fær seg herfang.
Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.
11 Du gjev oss burt som sauer til å eta upp, og spreider oss ikring millom heidningarne.
Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.
12 Du sel ditt folk for ingen ting, og ikkje set du høg pris på deim.
Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.
13 Du gjer oss til hæding for våre grannar, til spott og spe for deim som bur ikring oss.
Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.
14 Du gjer oss til eit ordtøke millom heidningarne; dei rister på hovudet åt oss millom folki.
Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.
15 Heile dagen stend mi skam for mine augo, og blygsl breider seg yver mitt andlit,
Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,
16 ved røysti av spottaren og hædaren, ved syni av fienden og den hemngiruge.
herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.
17 Alt dette er kome yver oss, endå me ikkje hev gløymt deg og ikkje svike di pakt.
Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
18 Vårt hjarta veik ikkje frå deg, og våre stig sveiv ikkje ut av din veg,
Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
19 at du skulde slå oss sund der sjakalar bur, og breida oss ned i daudeskugge.
Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.
20 Hadde me gløymt vår Guds namn og rett våre hender ut til ein framand gud,
Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,
21 skulde Gud då ikkje ransaka det? for han kjenner hjartans løyndomar.
eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?
22 Men for di skuld vert me drepne all dagen, me er rekna som slagtesauer.
Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.
23 Vakna upp! Kvi søv du, Herre? Vakna då, støyt ikkje burt for alltid!
Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.
24 Kvi løyner du di åsyn, gløymer vår armodsdom og vår trengsla?
Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?
25 For vår sjæl er nedbøygd i moldi, vår likam nedtrykt til jordi.
Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.
26 Statt upp til hjelp for oss, og løys oss ut for din nåde skuld!
Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.
