Salmenes 44
1 Til songmeisteren; av Korahs born; ein salme til lærdom. Gud, me hev høyrt med våre øyro, våre feder hev fortalt oss den gjerning du gjorde i deira dagar, i forne dagar.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 Du dreiv ut heidningarne med di hand, men deim planta du; du øydelagde folkeslag, men deim breidde du ut.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For ikkje med sitt sverd vann dei landet, og deira arm gav deim ikkje siger, men di høgre hand og din arm og ditt andlits ljos; for du hadde hugnad i deim.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Du, Gud, er min konge; byd at Jakob skal verta frelst!
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Ved deg skal me støyta ned våre fiendar, ved ditt namn skal me treda under føter deim som reiser seg imot oss.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For min boge lit eg ikkje på, og mitt sverd gjev meg ikkje siger.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 Men du gjev oss siger yver våre fiendar, og deim som hatar oss, gjer du til skammar.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 Av Gud rosar me oss all dagen og lovar ditt namn til æveleg tid. (Sela)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 Og endå hev du støytt oss burt og gjort oss til skam, og du dreg ikkje ut med våre herar.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Du let oss vika attende for fienden, og dei som hatar oss, fær seg herfang.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Du gjev oss burt som sauer til å eta upp, og spreider oss ikring millom heidningarne.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Du sel ditt folk for ingen ting, og ikkje set du høg pris på deim.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Du gjer oss til hæding for våre grannar, til spott og spe for deim som bur ikring oss.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Du gjer oss til eit ordtøke millom heidningarne; dei rister på hovudet åt oss millom folki.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 Heile dagen stend mi skam for mine augo, og blygsl breider seg yver mitt andlit,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 ved røysti av spottaren og hædaren, ved syni av fienden og den hemngiruge.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 Alt dette er kome yver oss, endå me ikkje hev gløymt deg og ikkje svike di pakt.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Vårt hjarta veik ikkje frå deg, og våre stig sveiv ikkje ut av din veg,
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 at du skulde slå oss sund der sjakalar bur, og breida oss ned i daudeskugge.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 Hadde me gløymt vår Guds namn og rett våre hender ut til ein framand gud,
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 skulde Gud då ikkje ransaka det? for han kjenner hjartans løyndomar.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Men for di skuld vert me drepne all dagen, me er rekna som slagtesauer.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Vakna upp! Kvi søv du, Herre? Vakna då, støyt ikkje burt for alltid!
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Kvi løyner du di åsyn, gløymer vår armodsdom og vår trengsla?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For vår sjæl er nedbøygd i moldi, vår likam nedtrykt til jordi.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Statt upp til hjelp for oss, og løys oss ut for din nåde skuld!
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
