Salmenes 38
1 Ein salme av David; til minnesofferet. Herre, refs meg ikkje i din vreide, og tukta meg ikkje i din harm!
Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2 For dine piler er farne ned i meg, og di hand hev falle tungt på meg.
Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3 Det finst inkje friskt i mitt kjøt for din vreide skuld; det er ikkje fred i mine bein for mi synd skuld.
Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4 For mine misgjerningar stig meg yver hovudet, som ei tung byrd er dei meg for tunge.
Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5 Det luftar ilt av mine sår, dei renn av verk for min dårskap skuld.
Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6 Eg er krøkt, reint samanbøygd, heile dagen gjeng eg svartklædd.
Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7 For mine lender er fulle av brand, og det finst inkje frisk i mitt kjøt.
Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8 Eg er reint valen og sundslegen, eg skrik høgt av hjartestynjing.
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9 Herre, for di åsyn er alt mitt ynskje, og min sukk er ikkje løynd for deg.
Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10 Mitt hjarta slær hardt, mi kraft hev forlate meg, og jamvel mine augo hev mist sitt ljos for meg.
Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.
11 Mine vener og frendar held seg undan frå mi plåga, og mine næmaste stend langt burte.
Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12 Og dei som ligg etter mitt liv, dei legg ut snaror, og dei som søkjer mi ulukka, dei talar um undergang og tenkjer på svik heile dagen.
Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13 Og eg er som ein dauv, eg høyrer ikkje, og liksom ein mållaus som ikkje let upp sin munn.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.
14 Ja, eg er som ein mann som ikkje høyrer, og som ikkje hev motmæle i sin munn.
Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15 For til deg, Herre, stend mi von; du vil svara meg, Herre, min Gud!
Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16 For eg segjer: «Dei vil elles gleda seg yver meg; når min fot vaggar, høgmodast dei yver meg.»
Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17 For eg er nær på å falla, og min hugverk er stendigt framfyre meg.
Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18 For eg må sanna mi skuld, syrgja yver mi synd.
sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19 Og mine fiendar liver, dei er mannsterke, og dei er mange som hatar meg utan orsak.
Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20 Og dei som løner godt med vondt, stend meg imot, av di eg fer etter det gode.
jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21 Forlat meg ikkje, Herre! Min Gud, ver ikkje langt ifrå meg!
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22 Kom meg snart til hjelp, Herre, mi frelsa!
Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
