Salmenes 37
1 Av David. Vreidskast ikkje yver illgjerningsmennerne, harmast ikkje yver deim som gjer urett!
Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
2 For liksom gras vert dei brått avskorne, og som grøne urter visnar dei burt.
Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
3 Lit på Herren og gjer det gode, bu i landet og legg vinn på truskap!
Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
4 Og hugnast i Herren, so skal han gjeva deg det som ditt hjarta ynskjer.
Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
5 Gjev Herren din veg i vald, og lit på honom! Han skal gjera det;
Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
6 og han skal lata di rettferd ganga fram som ljoset, og din rett som middagsklåren.
Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
7 Ver still for Herren og stunda på honom! Vreidast ikkje yver den som hev lukka på sin veg, den mannen som legg upp meinråd!
Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
8 Haldt deg frå vreide, lat harm fara, vreidast ikkje, det er berre til å gjera ilt!
Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
9 For illgjerningsmenner skal verta utrudde, men dei som ventar på Herren, dei skal erva landet.
Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
10 Og um ei liti stund er den ugudlege ikkje til, og legg du merke til hans stad, so er han der ikkje.
Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
11 Men dei spaklyndte skal erva landet og hugnast ved mykjen fred.
Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
12 Den ugudlege tenkjer upp vondt imot den rettferdige og skjer tenner imot honom.
Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
13 Herren lær åt honom; for han ser at hans dag kjem.
Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Dei ugudlege dreg sverdet og spenner sin boge til å fella den arme og fatige og myrda deim som fer ærleg fram.
Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
15 Deira sverd skal ganga inn i deira eige hjarta, og deira bogar verta brotne sund.
Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
16 Betre er det vesle den rettferdige hev, enn mykje gods hjå mange ugudlege.
Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
17 For armarne vert brotne på dei ugudlege, men Herren styd dei rettferdige.
Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
18 Herren kjenner dei dagar dei ulastande skal liva, og deira arv skal vara til æveleg tid.
Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
19 Dei skal ikkje verta til skammar i den vonde tid, og i hungers dagar skal dei verta mette.
Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
20 For dei ugudlege skal ganga til grunnar, og Herrens fiendar som blomeskrud på engjar; dei kverv som røyk, kverv burt.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
21 Den ugudlege låner og gjev ikkje att, men den rettferdige gjer miskunn og gjev.
Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
22 For dei han velsignar, skal erva landet; men dei han forbannar, skal verta utrudde.
Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
23 Herren gjer ein manns steg faste, og han hev hugnad i hans veg.
Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
24 Når han fell, vert han ikkje støypt til marki; for Herren styd hans hand.
Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
25 Eg hev vore ung og vorte gamall, men aldri hev eg set den rettferdige forlaten eller hans born beda um brød.
Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
26 Heile dagen gjer han miskunn og låner ut, og hans born vert velsigna.
Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
27 Vik frå det vonde og gjer det gode, so vert du æveleg buande i landet.
Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
28 For Herren elskar rett og forlet ikkje sine trugne; til æveleg tid vert dei haldne uppe; men avkjøme av ugudlege vert utrudt.
Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
29 Dei rettferdige skal erva landet og bu i det til æveleg tid.
Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
30 Rettferdig manns munn andar visdom, og hans tunga taler det som rett er.
Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
31 Hans Guds lov er i hans hjarta, hans stig er ikkje ustøde.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
32 Dei ugudlege lurer på den rettferdige og søkjer å drepa honom.
Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
33 Herren yvergjev honom ikkje i hans hand og fordømer honom ikkje, når han vert dømd.
Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
34 Venta på Herren og haldt deg på hans veg! so skal han upphøgja deg til å erva landet; du skal sjå på at dei ugudlege vert utrudde.
Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
35 Eg såg ein ugudleg ovrikjen mann, og han breidde seg ut som eit heimevakse tre med sitt grøne lauv.
Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
36 Men han gjekk burt, og sjå, han var ikkje meir, og eg leita etter honom, men han vart ikkje funnen.
Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
37 Merk deg den ulastande mann, og sjå på den rett-tenkte, at freds mann hev ei framtid.
Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
38 Men dei fråfalne vert alle saman utøydde, framtidi vert avskori for dei ugudlege.
Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
39 Og frelsa for dei rettferdige kjem frå Herren, deira sterke vern i trengsels tid.
Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
40 Og Herren hjelper deim og friar deim ut, han friar deim frå dei ugudlege og frelser deim, for dei flyr til honom.
Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
