Salmenes 34
1 Av David, då han gjorde seg galen hjå Abimelek, so han jaga honom av, og han gjekk burt. Eg vil lova Herren alle tider, hans pris skal stendigt vera i min munn.
Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
2 Mi sjæl skal rosa seg av Herren; dei spaklyndte skal høyra det og gleda seg.
Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
3 Lova Herren storleg med meg, og lat oss saman upphøgja hans namn!
Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
4 Eg søkte Herren, og han svara meg og fria meg frå alle mine rædslor.
Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
5 Dei som skoda upp til honom, lyste av gleda, og deira andlit turvte aldri blygjast.
Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
6 Her er ein arming som ropa, og Herren høyrde og frelste honom frå alle hans trengslor.
Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
7 Herrens englar lægrar seg rundt ikring deim som ottast honom, og han friar deim ut.
Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
8 Smaka og sjå at Herren er god! Sæl er den mann som flyr til honom.
Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
9 Ottast Herren, de hans heilage, for inkje vantar dei som ottast honom.
Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
10 Unge løvor lid naud og svelt, men dei som søkjer Herren, deim vantar det inkje godt.
Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
11 Kom born, høyr meg! Eg vil læra dykk otte for Herren.
Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
12 Kven er den mann som hev lyst til liv, som ynskjer seg dagar til å sjå lukka?
Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
13 Vakta di tunga frå det som vondt er, og lippor for svikfull tale!
varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
14 Vik burt frå det vonde og gjer det gode, søk fred og far etter honom!
vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
15 Herrens augo er vende til dei rettferdige, og hans øyro til deira rop.
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 Herrens åsyn er imot deim som gjer vondt, til å rydja ut deira minne frå jordi.
Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
17 Hine ropar, og Herren høyrer og friar deim ut or alle deira trengslor.
Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
18 Herren er nær hjå deim som hev eit sundbrote hjarta, og frelser deim som hev ei hugsprengd ånd.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
19 Mange ulukkor kjem yver den rettferdige, men Herren friar honom ut or deim alle.
Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
20 Herren tek vare på alle hans bein, ikkje eitt av deim vert brote.
Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
21 Ulukka drep den ugudlege, og dei som hatar den rettferdige, vert saka.
Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
22 Herren løyser ut deira sjæl som tener honom, og av dei som flyr til honom, vert ingen saka.
Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
