Salmenes 33
1 Fagna dykk høgt i Herren, de rettferdige! For de trurøkne sømer seg lovsong.
Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.
2 Prisa Herren med strengeleik, lovsyng honom til tistrengja harpa!
Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.
3 Syng honom ein ny song, rør strengen fagert med fagnadljod.
Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.
4 For Herrens ord er ærleg meint, og all hans gjerning er trufast.
Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.
5 Han elskar rettferd og rett; av Herrens nåde er jordi full.
Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.
6 Himlarne er skapte ved Herrens ord, og all deira her ved hans munns ande.
Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.
7 Han samlar havsens vatn som ei muga, legg dei djupe vatn i upplagshus.
Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.
8 All jordi må ottast for Herren, for honom ræddast alle som bur i mannheimen.
Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.
9 For han tala, og so vart det; han baud, og so stod det der.
Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.
10 Herren spiller heidningefolks råd, gjer folkeslags tankar til inkjes.
Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.
11 Herrens råd stend ved lag i all æva, hans hjartans tankar frå ætt til ætt.
Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.
12 Sælt er det folk som hev Herren til sin Gud, det folk som han valde ut til sin arv.
Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
13 Frå himmelen skodar Herren ned, han ser alle menneskjeborni.
Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.
14 Frå den staden der han bur, ser han ned til alle som bur på jordi,
Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.
15 han som lagar deira hjarto alle saman, han som merkar alle deira gjerningar.
Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.
16 Ein konge vert ikkje frelst ved sin store styrke, ei kjempa ikkje berga ved si store kraft.
Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.
17 Hesten er sviksam hjelp til frelsa, og med sin store styrke bergar han ikkje.
Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.
18 Sjå, Herrens auga ser til deim som ottast honom, som ventar på hans nåde
Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
19 til å fria deira sjæl frå dauden og halda deim i live i hungersnaud.
Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.
20 Vår sjæl stundar på Herren; han er vår hjelp og vår skjold.
Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!
21 For i honom gled vårt hjarta seg, for me set vår lit til hans heilage namn.
Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.
22 Di nåde, Herre, vere yver oss, so som me vonar på deg!
Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!
