Salmenes 18
1 Til songmeisteren; av Herrens tenar David, som førde fram for Herren ordi i denne songen den dag då Herren hadde frelst honom frå alle hans fiendar og frå Saul. Og han sagde: Herre, eg hev deg hjarteleg kjær, min styrke!
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Herren er min berggrunn og mi festning og min frelsar; min Gud er mitt berg som eg flyr til, min skjold og mitt frelsehorn, mi borg.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Eg kallar på Herren som er høglova, og vert frelst frå mine fiendar.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Daudsens reip var spente um meg, og bekkjer av vondskap skræmde meg.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 I mi trengsla kalla eg på Herren, og eg ropa til min Gud; han høyrde frå sitt tempel mi røyst, og mitt rop kom for hans andlit, til hans øyro.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Og jordi skok og riste seg, og grunnvollarne i fjelli skalv, og dei skok seg, for han var vreid.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Røyk steig upp or hans nase, og eld frå hans munn åt um seg; gloande kol loga frå honom.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Og han lægde himmelen og steig ned, og det var kolmyrker under hans føter.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Og han for fram på kerub, og flaug og sveiv på vengjerne åt vinden.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Og han gjorde myrker til sitt åklæde rundt ikring seg, til sitt tjeld myrke vatn, tjukke skyer.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Frå glansen for hans andlit for hans skyer fram, hagl og gloande kol.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Og Herren tora i himmelen, den Høgste let si røyst ljoda: hagl og gloande kol.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Og han sende ut sine piler og spreidde deim ikring, og eldingar i mengd og fortulla deim.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Då kom djupålarne i vatnom til synes, og grunnvollarne i jordi vart berrsynte ved ditt trugsmål, Herre, ved andepusten frå din nase.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Han rette ut handi frå det høge, han greip meg; han drog meg upp or store vatn.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Han frelste meg frå min megtige fiende og frå mine hatarar, for dei var meg for sterke.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Dei for imot meg på min motgangs dag; men Herren vart min studnad.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Han førde meg ut i vidt rom; han frelste meg, for han hadde hugnad i meg.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Herren gjorde med meg etter mi rettferd, han lønte meg etter reinleiken i mine hender.
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 For eg tok vare på Herrens vegar og fall ikkje i vondskap frå min Gud.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 For alle hans lover hadde eg for auga, hans bodord støytte eg ikkje frå meg.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Og eg var ulastande for honom og tok meg i vare for mi synd.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Og Herren lønte meg etter mi rettferd, etter reinleiken i mine hender for hans augo.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Mot den godlyndte syner du deg godlyndt, mot ulastande mann syner du deg ulastande,
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 mot den reine syner du deg rein, mot den rangsnudde gjer du deg rang.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 For du frelser arme folk og tvingar høge augo ned.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 For du let mi lampa lysa klårt, Herren, min Gud, gjer mitt myrker bjart.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 For ved deg renner eg mot herflokkar, og ved min Gud spring eg yver murar.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Gud, ulastande er hans veg; Herrens ord er skirt, han er ein skjold for alle deim som flyr til honom.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 For kven er Gud forutan Herren, og kven er eit berg utan vår Gud?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Den Gud som gyrder meg med kraft og gjer min veg ulastande,
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 som gjev meg føter liksom hindarne og set meg upp på mine høgder,
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 som lærer upp mine hender til strid, so mine armar spenner koparbogen.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Og du gav meg di frelsa til skjold, di høgre hand studde meg, og di småminking gjorde meg stor.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Du gjorde vidt rom åt mine stig under meg, og mine oklo vagga ikkje.
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Eg forfylgde mine fiendar og nådde deim og vende ikkje um fyrr eg hev gjort av med deim.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Eg slo deim i knas, so dei vann ikkje reisa seg; dei fell under føter.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Og du gyrde meg med kraft til striden; du bøygde under meg deim som stod upp imot meg.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Du let mine fiendar snu ryggen til meg, og mine hatarar, deim rudde eg ut.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Dei ropa - men der var ingen frelsar - til Herren, men han svarar deim ikkje.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Og eg smuldrar deim som dust for vinden; som søyla på gator slo eg deim ut.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Du frelste meg frå folke-ufred; du sette meg til hovud for heidningar; folk som eg ikkje kjende, tente meg.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Ved gjetordet um meg lydde dei meg; framande folk smeikte for meg.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Framande folk visna av og gjekk skjelvande ut or sine borger.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Herren liver, og lova er han, mitt berg, og upphøgd er den Gud som meg frelser,
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 den Gud som gjev meg hemn og legg folkeslag under meg,
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 som frelser meg frå mine fiendar; ja - du lyfter meg høgt yver deim som stend imot meg, frå valdsmannen bergar du meg.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Difor vil eg prisa deg millom heidningarne, Herre, og lovsyngja ditt namn.
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Han gjer frelsa stor for sin konge, og gjer miskunn mot den som er salva av honom, mot David og hans ætt til æveleg tid.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
