Salmenes 18
1 Til songmeisteren; av Herrens tenar David, som førde fram for Herren ordi i denne songen den dag då Herren hadde frelst honom frå alle hans fiendar og frå Saul. Og han sagde: Herre, eg hev deg hjarteleg kjær, min styrke!
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Herren er min berggrunn og mi festning og min frelsar; min Gud er mitt berg som eg flyr til, min skjold og mitt frelsehorn, mi borg.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Eg kallar på Herren som er høglova, og vert frelst frå mine fiendar.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Daudsens reip var spente um meg, og bekkjer av vondskap skræmde meg.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 I mi trengsla kalla eg på Herren, og eg ropa til min Gud; han høyrde frå sitt tempel mi røyst, og mitt rop kom for hans andlit, til hans øyro.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Og jordi skok og riste seg, og grunnvollarne i fjelli skalv, og dei skok seg, for han var vreid.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Røyk steig upp or hans nase, og eld frå hans munn åt um seg; gloande kol loga frå honom.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Og han lægde himmelen og steig ned, og det var kolmyrker under hans føter.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Og han for fram på kerub, og flaug og sveiv på vengjerne åt vinden.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Og han gjorde myrker til sitt åklæde rundt ikring seg, til sitt tjeld myrke vatn, tjukke skyer.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Frå glansen for hans andlit for hans skyer fram, hagl og gloande kol.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Og Herren tora i himmelen, den Høgste let si røyst ljoda: hagl og gloande kol.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Og han sende ut sine piler og spreidde deim ikring, og eldingar i mengd og fortulla deim.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Då kom djupålarne i vatnom til synes, og grunnvollarne i jordi vart berrsynte ved ditt trugsmål, Herre, ved andepusten frå din nase.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Han rette ut handi frå det høge, han greip meg; han drog meg upp or store vatn.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Han frelste meg frå min megtige fiende og frå mine hatarar, for dei var meg for sterke.
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 Dei for imot meg på min motgangs dag; men Herren vart min studnad.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Han førde meg ut i vidt rom; han frelste meg, for han hadde hugnad i meg.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 Herren gjorde med meg etter mi rettferd, han lønte meg etter reinleiken i mine hender.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 For eg tok vare på Herrens vegar og fall ikkje i vondskap frå min Gud.
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 For alle hans lover hadde eg for auga, hans bodord støytte eg ikkje frå meg.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Og eg var ulastande for honom og tok meg i vare for mi synd.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Og Herren lønte meg etter mi rettferd, etter reinleiken i mine hender for hans augo.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Mot den godlyndte syner du deg godlyndt, mot ulastande mann syner du deg ulastande,
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 mot den reine syner du deg rein, mot den rangsnudde gjer du deg rang.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 For du frelser arme folk og tvingar høge augo ned.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 For du let mi lampa lysa klårt, Herren, min Gud, gjer mitt myrker bjart.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 For ved deg renner eg mot herflokkar, og ved min Gud spring eg yver murar.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Gud, ulastande er hans veg; Herrens ord er skirt, han er ein skjold for alle deim som flyr til honom.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 For kven er Gud forutan Herren, og kven er eit berg utan vår Gud?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Den Gud som gyrder meg med kraft og gjer min veg ulastande,
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 som gjev meg føter liksom hindarne og set meg upp på mine høgder,
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 som lærer upp mine hender til strid, so mine armar spenner koparbogen.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Og du gav meg di frelsa til skjold, di høgre hand studde meg, og di småminking gjorde meg stor.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Du gjorde vidt rom åt mine stig under meg, og mine oklo vagga ikkje.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Eg forfylgde mine fiendar og nådde deim og vende ikkje um fyrr eg hev gjort av med deim.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Eg slo deim i knas, so dei vann ikkje reisa seg; dei fell under føter.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Og du gyrde meg med kraft til striden; du bøygde under meg deim som stod upp imot meg.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Du let mine fiendar snu ryggen til meg, og mine hatarar, deim rudde eg ut.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Dei ropa - men der var ingen frelsar - til Herren, men han svarar deim ikkje.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Og eg smuldrar deim som dust for vinden; som søyla på gator slo eg deim ut.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Du frelste meg frå folke-ufred; du sette meg til hovud for heidningar; folk som eg ikkje kjende, tente meg.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Ved gjetordet um meg lydde dei meg; framande folk smeikte for meg.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Framande folk visna av og gjekk skjelvande ut or sine borger.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Herren liver, og lova er han, mitt berg, og upphøgd er den Gud som meg frelser,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 den Gud som gjev meg hemn og legg folkeslag under meg,
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 som frelser meg frå mine fiendar; ja - du lyfter meg høgt yver deim som stend imot meg, frå valdsmannen bergar du meg.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Difor vil eg prisa deg millom heidningarne, Herre, og lovsyngja ditt namn.
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 Han gjer frelsa stor for sin konge, og gjer miskunn mot den som er salva av honom, mot David og hans ætt til æveleg tid.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
