< Salmenes 124 >
1 Ein song til høgtidsferderne; av David. Hadde ikkje Herren vore med oss, - so segje Israel -
Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
2 hadde ikkje Herren vore med oss, då menneskje stod upp imot oss,
Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
3 so hadde dei slukt oss livande, då deira vreide loga imot oss,
Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
4 so hadde vatni flødt yver oss, ei elv gjenge yver vår sjæl,
Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
5 so hadde dei gjenge yver vår sjæl, dei storlåtne vatni.
Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
6 Lova vere Herren, som ikkje gav oss til åt for deira tenner!
Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
7 Vår sjæl slapp undan som ein fugl or fangarsnara. Snara rivna sund, og me slapp undan.
Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
8 Vår hjelp er i Herrens namn, han som gjorde himmel og jord.
Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.