Salmenes 121

1 Ein song til høgtidsferderne. Eg lyfter augo mine upp til fjelli, kvar kjem mi hjelp ifrå?

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

2 Mi hjelp kjem ifrå Herren, han som hev skapa himmelen og jordi.

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

3 Han skal ikkje lata foten din vera ustød, han blundar ikkje din vaktar.

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

4 Sjå, han blundar ikkje og søv ikkje, Israels vaktar.

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

5 Herren er din vaktar, Herren er din skugge ved di høgre hand.

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

6 Um dagen skal ikkje soli stikka deg, og ikkje månen um natti.

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

7 Herren skal vara deg frå alt vondt, han skal vara di sjæl.

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

8 Herren skal vara din utgang og din inngang frå no og til æveleg tid.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!