Salmenes 120

1 Ein song til høgtidsferderne. Til Herren ropa eg i mi naud, og han svara meg.

Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Herre, frels mi sjæl frå ljugarlippa, frå den falske tunga!

Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Kva skal han gjeva deg, og kva meir skal han gjeva deg, du falske tunga?

Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Kveste piler til ei kjempa og gløder av einebuska.

Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Usæl eg, som framand er imillom Mesek, og bur ved Kedars tjeld!

Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Lenge nok hev sjæli mi butt hjå deim som hatar fred.

Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Eg er berre fred, men når eg talar, er dei ferdige til strid.

Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.