Salmenes 119
1 Sæle er dei som gjeng ein ulastande veg, dei som ferdast i Herrens lov!
Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
2 Sæle er dei som tek vare på hans vitnemål, som søkjer honom av alt sitt hjarta,
Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
3 dei som ikkje gjer urett, men vandrar på hans vegar.
Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
4 Du hev gjeve dine fyresegner, at ein skal halda deim vel.
Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
5 Å, kunde vegarne mine verta faste, so eg heldt dine fyreskrifter!
O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
6 Då skal eg ikkje verta til skammar når eg gjev gaum etter alle dine bodord.
Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
7 Eg vil takka deg av eit ærlegt hjarta når eg lærer dine rettferdsdomar.
Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
8 Dine fyreskrifter vil eg halda, du må ikkje reint forlata meg.
Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
9 Korleis skal ein ungdom halda stigen sin rein? Når han held seg etter ditt ord.
Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
10 Av alt mitt hjarta hev eg søkt deg, lat meg ikkje villast burt frå dine bodord!
Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
11 I hjarta mitt hev eg gøymt ditt ord, so eg ikkje skal synda imot deg.
Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
12 Lova vere du, Herre! Lær meg dine fyreskrifter!
Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
13 Med lipporne mine hev eg forkynt alle rettar frå din munn.
Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
14 Eg er glad i vegen etter dine vitnemål som i all rikdom.
Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 På dine fyresegner vil eg grunda og skoda på dine stigar.
Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
16 I dine fyreskrifter vil eg hava hugnad, og ikkje vil eg gløyma ditt ord.
Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
17 Gjer vel imot din tenar, at eg må liva! so vil eg halda ditt ord.
Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
18 Lat upp augo mine, at eg kann skoda underlege ting i di lov!
Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
19 Ein gjest er eg på jordi, løyn ikkje dine bodord for meg!
Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
20 Mi sjæl er sunderknasa av lengting etter dine rettar all tid.
Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
21 Du hev truga dei stormodige, dei forbanna, som fer vilt frå dine bodord.
Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
22 Tak burt frå meg skam og vanvyrdnad! for dine vitnemål hev eg teke vare på.
Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
23 Jamvel hovdingar hev sete i samrøda mot meg; din tenar grundar på dine fyreskrifter.
Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
24 Dine vitnemål er og min hugnad, dei er mine rådgjevarar.
Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Mi sjæl ligg nedi dusti, haldt meg i live etter ditt ord!
Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
26 Eg fortalde um mine vegar, og du svara meg; lær meg dine fyreskrifter!
Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
27 Lat meg få skyna vegen etter dine fyresegner! So vil eg grunda på dine under.
Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
28 Mi sjæl græt av sorg; reis meg upp etter ditt ord!
Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
29 Snu lygnevegen burt frå meg, og unn meg di lov!
Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
30 Truskaps veg hev eg valt, dine rettar hev eg sett framfyre meg.
Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
31 Eg heng fast ved dine vitnemål, Herre, lat meg ikkje verta til skammar!
Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
32 Vegen etter dine bodord vil eg springa, for du trøystar mitt hjarta.
Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
33 Herre, vis meg vegen etter dine fyreskrifter! so vil eg fara honom alt til endes.
Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
34 Gjev meg skyn, so vil eg taka vare på di lov og halda henne av alt mitt hjarta.
Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
35 Leid meg på dine bodords stig, for han er til hugnad for meg.
Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
36 Bøyg mitt hjarta til dine vitnemål og ikkje til urett vinning!
Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
37 Vend augo mine burt, so dei ikkje ser etter fåfengd, haldt meg i live på din veg!
Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
38 Uppfyll for din tenar ordet ditt, som gjer at ein ottast deg!
Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
39 Tak burt ifrå meg mi skjemsla som eg er rædd, for dine rettar er gode.
Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
40 Sjå, eg lengtar etter dine fyresegner, haldt meg i live ved di rettferd.
Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
41 Lat di miskunn, Herre, koma yver meg, di frelsa etter ditt ord!
Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
42 Eg vil gjeva svar til honom som spottar meg; for eg lit på ditt ord.
Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
43 Riv ikkje sannings ord so reint or munnen min, for på dine domar ventar eg.
Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
44 Stødt vil eg halda di lov, æveleg og alltid.
Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
45 Lat meg ferdast i det frie, for eg spør etter dine fyresegner!
Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
46 Eg vil tala um dine vitnemål for kongar, og eg skal ikkje verta til skammar.
Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
47 Eg vil frygda meg ved dine bodord, som eg elskar.
Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
48 Eg vil lyfta mine hender til dine bodord som eg elskar, og eg vil grunda på dine fyreskrifter.
Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
49 Kom i hug ditt ord til din tenar, med di du hev gjeve meg von!
Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
50 Det er mi trøyst i min vesaldom, at ditt ord hev halde meg i live.
Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
51 Ovmodige hev spotta meg mykje, frå di lov hev eg ikkje vike.
Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
52 Eg kom i hug, Herre, dine domar frå gamle dagar, og eg vart trøysta.
Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
53 Brennande harm hev eg vorte på dei ugudlege som forlet di lov.
Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
54 Dine fyreskrifter hev vorte mine lovsongar i det hus der eg bur som framand.
Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
55 Um natti kom eg ditt namn i hug, Herre, og eg heldt di lov.
Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
56 Dette timdest meg, at eg fekk taka vare på dine fyreskrifter.
Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
57 Herren er min lut, sagde eg, med di eg heldt dine ord.
Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
58 Eg naudbad deg av alt mitt hjarta: «Ver miskunnsam imot meg etter ditt ord!»
Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
59 Eg tenkte på mine vegar og vende mine føter til dine vitnemål.
Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
60 Eg skunda meg og tøvra ikkje med å halda dine bodord.
Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
61 Bandi til dei ugudlege hev snørt meg inn, di lov hev eg ikkje gløymt.
Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
62 Midt på natti stend eg upp og vil takka deg for dine rettferdslover.
Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
63 Eg held meg til alle deim som ottast deg, og som held dine fyresegner.
Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
64 Av di miskunn, Herre, er jordi full; lær meg dine fyreskrifter!
Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
65 Tenaren din hev du gjort vel imot, Herre, etter ditt ord.
Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
66 Lær meg god skynsemd og kunnskap! for eg trur på dine bodord.
Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
67 Fyrr eg vart nedbøygd, for eg vilt, men no held eg ditt ord.
Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
68 Du er god og gjer godt, lær meg dine fyreskrifter!
Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
69 Dei ovmodige hev spunne i hop lygn imot meg, av alt mitt hjarta held eg dine fyresegner.
Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
70 Deira hjarta er feitt som talg; eg fegnast ved di lov.
Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
71 Det var godt for meg at eg vart nedbøygd, so eg kunde læra dine fyreskrifter.
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
72 Lovi frå din munn er betre for meg enn tusund stykke gull og sylv.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
73 Dine hender hev gjort meg og laga meg til, gjev meg skyn, so eg kann læra dine bodord!
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
74 Dei som ottast deg, skal sjå meg og gleda seg, for på ditt ord ventar eg.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
75 Eg veit, Herre, at dine domar er rettferd, og at du i truskap hev bøygt meg ned.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
76 Lat di miskunn vera til trøyst for meg, etter det du hev sagt til din tenar!
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
77 Lat di miskunn koma yver meg so eg kann liva! for di lov er mi lyst.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
78 Lat dei ovmodige verta skjemde! for dei hev trykt meg utan årsak. Eg grundar på dine fyresegner.
Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
79 Lat deim snu seg til meg, dei som ottast deg, og kjenner dine vitnemål!
Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
80 Lat mitt hjarta vera fullkome i dine fyreskrifter, so eg ikkje skal verta til skammar!
Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
81 Mi sjæl naudstundar etter di frelsa, eg ventar på ditt ord.
Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
82 Mine augo naudstundar etter ditt ord, og eg segjer: «Når vil du trøysta meg?»
Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
83 For eg er som ei lerflaska i røyk; dine fyreskrifter gløymer eg ikkje.
Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
84 Kor mange er vel dagarne for din tenar? Når vil du halda dom yver deim som forfylgjer meg?
Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
85 Dei ovmodige hev grave graver for meg, dei som ikkje liver etter di lov.
Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
86 Alle dine bodord er trufaste; med lygn forfylgjer dei meg; hjelp meg!
Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
87 Dei hadde so nær tynt meg i landet, men eg hev ikkje forlate dine fyresegner.
He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
88 Haldt meg i live etter di miskunn! So vil eg taka vare på vitnemålet frå din munn.
Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
89 Til æveleg tid, Herre, stend ditt ord fast i himmelen.
Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
90 Frå ætt til ætt varer din truskap, du hev grunnfest jordi, og ho stend.
Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Til å setja dine domar i verk stend dei der i dag; for alle ting er dine tenarar.
Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
92 Dersom ikkje di lov hadde vore mi lyst, so hadde eg forgjengest i mi djupe naud.
Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
93 I all æva skal eg ikkje gløyma dine fyresegner, for ved deim hev du halde meg i live.
En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
94 Din er eg, frels meg! for dine fyresegner hev eg spurt etter.
Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
95 På meg hev dei ugudlege venta og vil tyna meg; på dine vitnemål agtar eg.
Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
96 På alt det fullkomne hev eg set ein ende; men dine bodord rekk ovleg vidt.
Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
97 Kor eg hev lovi di kjær! Heile dagen er ho i min tanke.
Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
98 Dine bodord gjer meg visare enn mine fiendar, for æveleg eig eg deim.
Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
99 Eg hev vorte klokare enn alle mine lærarar, for eg grundar på dine vitnemål.
Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
100 Eg er vitugare enn dei gamle, for dine fyresegner hev eg teke vare på.
Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
101 Frå kvar vond stig hev eg halde mine føter burte, so eg kunde halda ditt ord.
Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
102 Frå dine lover hev eg ikkje vike, for du hev lært meg upp.
En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
103 Kor søt din tale er for gomen min, betre enn honning for munnen min.
Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
104 Av dine fyresegner fær eg vit, difor hatar eg kvar lygnestig.
Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
105 Ditt ord er ei lykt for min fot og eit ljos for min stig.
Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
106 Eg hev svore og hev halde det, å taka vare på dine rettferdslover.
Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
107 Eg er ovleg nedbøygd; Herre, haldt meg i live etter ditt ord!
Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
108 Lat min munns offer tekkjast deg, Herre, og lær meg dine rettar!
Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
109 Eg gjeng alltid med livet i neven, men di lov hev eg ikkje gløymt.
Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
110 Dei ugudlege hev lagt snara for meg; men frå dine fyresegner hev eg ikkje villa meg burt.
Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
111 Til æveleg eiga hev eg fenge dine vitnemål, for dei er mi hjartans gleda.
Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Eg hev bøygt mitt hjarta til å gjera etter dine fyreskrifter, æveleg og til endes.
Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
113 Dei tvihuga hatar eg, men di lov elskar eg.
Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
114 Du er mi livd og min skjold, og på ditt ord ventar eg.
Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
115 Vik frå meg, de som gjer vondt, at eg kann halda min Guds bodord!
Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
116 Haldt meg uppe etter ditt ord, so eg kann liva, og lat meg ikkje verta til skammar med mi von!
Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
117 Haldt meg uppe, so eg kann verta frelst! So vil eg alltid sjå med lyst på dine fyreskrifter.
Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
118 Du agtar for inkje alle deim som fer vilt frå dine fyreskrifter; for deira svik er fåfengd.
Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
119 Som slagg kastar du burt alle ugudlege på jordi; difor elskar eg dine vitnemål.
Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
120 Eg rys i holdet av rædsla for deg, og for dine domar ottast eg.
Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
121 Eg hev gjort rett og rettferd, du vil ikkje gjeva meg yver til deim som trykkjer meg.
Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
122 Gakk i borg for tenaren din, so det må ganga honom vel! lat ikkje dei ovmodige trykkja meg!
Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
123 Augo mine naudstundar etter di frelsa og etter ditt rettferdsord.
Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
124 Gjer med din tenar etter di miskunn og lær meg dine fyreskrifter!
Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
125 Eg er din tenar; gjev meg vit, so eg kann kjenna dine vitnemål!
Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
126 Det er tid for Herren til å gripa inn, dei hev brote di lov.
Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
127 Difor elskar eg dine bodord meir enn gull, ja, meir enn fint gull.
Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
128 Difor held eg alle fyresegner um alle ting for rette; eg hatar kvar lygnestig.
Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
129 Underfulle er dine vitnemål, difor tek mi sjæl vare på deim.
Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
130 Når ordi dine opnar seg, gjev dei ljos, og dei gjer dei einfalde kloke.
Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
131 Eg let munnen upp og sukka av lengting; for etter dine bodord stunda eg.
Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
132 Vend deg til meg og ver meg nådig, som rett er mot deim som elskar ditt namn!
Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
133 Gjer mine stig faste ved ditt ord, og lat ingen urett råda yver meg!
Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
134 Løys du meg ut or menneskjevald! So vil eg halda dine fyresegner.
Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
135 Lat di åsyn lysa på din tenar, og lær meg dine fyreskrifter!
Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
136 Vatsbekkjer renn or augo mine, av di folk ikkje held di lov.
Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
137 Rettferdig er du, Herre, og rette er dine domar.
Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
138 Du hev fyreskrive dine vitnemål i rettferd og i stor truskap.
Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
139 Min brennhug hev tært meg upp, av di mine motstandarar hev gløymt dine ord.
Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
140 Ditt ord er vel reinsa, og din tenar elskar det.
Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
141 Liten er eg og vanvyrd; dine fyresegner hev eg ikkje gløymt.
Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
142 Di rettferd er ei æveleg rettferd, og di lov er sanning.
Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
143 Naud og trengsla fann meg; dine bodord er mi lyst.
Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
144 Rettferdige er dine vitnemål til æveleg tid; gjev meg skyn, so eg kann liva!
Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
145 Eg ropar av alt mitt hjarta, svara meg, Herre! Dine fyreskrifter vil eg taka vare på.
Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
146 Eg ropar til deg, frels meg! so vil eg halda dine vitnemål.
Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
147 Tidleg i dagningi var eg uppe og ropa um hjelp; eg venta på ditt ord.
Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
148 Mine augo var uppe fyre nattevakterne, so eg kunde grunda på ditt ord.
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
149 Høyr mi røyst etter di miskunn, Herre, haldt meg i live etter dine domar!
Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
150 Dei er nær som renner etter ugjerning; frå di lov er dei langt burte.
Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
151 Du er nær, Herre, og alle dine bodord er sanning.
Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
152 Longe sidan veit eg av dine vitnemål, at du hev grunnfest deim i all æva.
Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
153 Sjå til mi djupe naud og fria meg ut! For di lov hev eg ikkje gløymt.
Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
154 Før mi sak, og løys meg ut, haldt meg i live etter ditt ord!
Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
155 Frelsa er langt frå dei ugudlege, for dine fyreskrifter spør dei ikkje etter.
Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
156 Di miskunn er stor, Herre; haldt meg i live etter dine domar!
Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
157 Mange er dei som forfylgjer meg og stend meg imot; frå dine vitnemål hev eg ikkje vike.
Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
158 Eg såg dei utrue og fekk uhug, av di dei ikkje heldt ditt ord.
Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
159 Sjå at eg hev elska dine fyresegner! Herre, haldt meg i live etter di miskunn!
Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
160 Summen av ditt ord er sanning, og æveleg stend all di rettferds lov.
Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
161 Hovdingar forfylgde meg utan orsak, men mitt hjarta ottast dine ord.
Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
162 Eg gled meg yver ditt ord, som når ein finn mykje herfang.
Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
163 Lygn hev eg hata og havt stygg til; di lov hev eg elska.
Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
164 Sju gonger um dagen hev eg lova deg for dine rettferdige domar.
Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
165 Mykje fred hev dei som elskar di lov, og ingen støyt fær deim til fall.
Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
166 Eg hev venta på di frelsa, Herre, og dine bodord hev eg halde.
Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
167 Mi sjæl hev halde dine vitnemål, og eg elska deim mykje.
Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
168 Eg hev halde dine fyresegner og dine vitnemål, for alle mine vegar er for di åsyn.
Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
169 Lat mitt klagerop koma fram for di åsyn, Herre! Gjev meg skyn etter ditt ord.
Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
170 Lat mi bøn koma for di åsyn! Frels meg etter ditt ord!
Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
171 Mine lippor skal fløda yver av lovsong, for du lærer meg dine fyreskrifter;
Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
172 Mi tunga skal syngja um ditt ord; for alle dine bodord er rettferd.
Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
173 Lat di hand vera meg til hjelp! for dine fyresegner hev eg valt ut.
Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
174 Eg lengtar etter di frelsa, Herre, og di lov er mi lyst.
Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
175 Lat mi sjæl leva og lova deg, og lat dine domar hjelpa meg!
Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
176 Eg hev fare vilt; leita upp din tenar som ein burtkomen sau! for dine bodord hev eg ikkje gløymt.
Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
