Salmenes 116
1 Eg elskar Herren, for han høyrer mi røyst, mine bøner.
Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
2 For han hev bøygt sitt øyra til meg, og alle mine dagar vil eg kalla på honom.
Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
3 Daude-band hadde spent seg um meg, helheims trengsla hadde funne meg; naud og sorg fann eg. (Sheol h7585)
Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
4 Men eg kalla på Herrens namn: «Å Herre, berga mi sjæl!»
Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
5 Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er miskunnsam.
Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
6 Herren varar dei einfalde, eg var ein arming, og han frelste meg.
Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
7 Kom attende, mi sjæl, til di ro! for Herren hev gjort vel imot deg.
Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
8 Ja, du fria mi sjæl frå dauden, mitt auga frå tåror, min fot frå fall.
Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
9 Eg skal vandra for Herrens åsyn i landi åt dei livande.
Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
10 Eg trudde, for eg tala; eg var i stor plåga.
Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
11 Eg sagde i min ræddhug: «Kvar mann er ein ljugar!»
Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
12 Kva skal eg gjeva Herren att for alle hans velgjerningar imot meg?
Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
13 Eg vil lyfta frelse-staupet, og Herrens namn vil eg påkalla.
Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
14 Mine lovnader vil eg halda for Herren, og det for augo på alt hans folk.
Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
15 Dyr er i Herrens augo dauden åt hans heilage.
Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
16 Å Herre, eg er din tenar, veit du, eg er din tenar, son åt di tenestkvinna; du hev løyst mine band.
O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
17 Til deg vil eg ofra takkoffer, og Herrens namn vil eg påkalla.
Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
18 Mine lovnader vil eg halda for Herren, og det for augo på alt hans folk,
Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
19 i fyregardarne til Herrens hus, midt i deg, Jerusalem. Halleluja!
Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
