Salmenes 107
1 Prisa Herren, for han er god, for æveleg varer hans miskunn!
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 So segjer Herrens utløyste, som han hev løyst ut or naudi,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 som han hev sanka i hop frå landi, frå aust og frå vest, frå nord og frå havet.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Dei for vilt i øydemarki, i vegløysa, dei fann ingen by til å bu i.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Hungrige og tyrste var dei, deira sjæl vanmegtast i deim.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Då ropa dei til Herren i si naud, or deira trengslor fria han deim ut,
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 og han førde deim på rett veg, so dei gjekk til ein by dei kunde bu i.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 for han metta den tyrste sjæl, og den hungrige sjæl fyllte han med godt.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Dei sat i myrker og daudeskugge, bundne i stakarsdom og jarn,
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 av di dei hadde tråssa mot Guds ord og vanvyrdt råderne frå den Høgste.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Og han bøygde deira hjarto med liding, dei snåva, og der var ingen hjelpar.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Då ropa dei til Herren i si naud, frå deira trengslor frelste han deim.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Han førde deim ut or myrker og daudeskugge, og deira band reiv han sund.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 for han krasa koparportar og hogg sund jarnbommar.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Dårar var dei for sin brotsveg, og for sine misgjerningar vart dei plåga.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Deira sjæl vart leid av all mat, og dei kom nær til daudens portar.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Då ropa dei til Herren i si naud; frå deira trengslor frelste han deim.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Han sende sitt ord og lækte deim og berga deim frå deira graver.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 og ofra takkoffer og fortelja um hans verk med fagnad.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Dei som for ut på havet med skip, og som dreiv handel på dei store vatni,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 dei såg Herrens gjerningar og hans underverk på djupet.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Han tala og let det koma ein stormvind, og denne reiste havsens bylgjor.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Dei for upp imot himmelen, dei for ned i djupi, deira sjæl miste modet i ulukka.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Dei raga og tumla som drukne, og all deira visdom vart til inkjes.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Då ropa dei til Herren i si naud, or deira trengslor førde han deim ut.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Han let storm verta til stilla, og bylgjorne kringum deim tagna.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Og dei vart glade då dei lagde seg, og han førde deim til den hamni dei ynskte.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Dei skal prisa Herren for hans miskunn og for hans under mot menneskjeborni
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 og høglova honom i folkesamling og lovsyngja honom der dei gamle sit saman.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Han gjorde elvar til ei øydemark og vatskjeldor til eit turrlende,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 fruktsamt land til ei saltheid, for deira vondskap skuld, som budde der.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Han gjorde øydemark til innsjø og turrlende til vatskjeldor.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Og han let hungrige bu der, og dei bygde ein by til å bu i.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Og dei sådde åkrar og planta vinhagar, og dei fekk grøda til å hausta.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Og han velsigna deim, og dei auka mykje, og av fe gav han deim ikkje lite.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 So minka dei att og vart nedbøygde av trykk og trengsla og sorg.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Han som renner ut vanvyrdnad yver hovdingar og let deim villast i veglaus øydemark,
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 han lyfte upp den fatige or vesaldomen og auka ætterne som ei hjord.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Dei ærlege ser det og gled seg, og all vondskap let att sin munn.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Den som er vis, han gjeve gaum etter dette, og dei må merke Herrens nådegjerningar.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
